Ruustinnan Blogi

16. joulu, 2017

Raamatussa on hyvin koruttomasti kerrottu, että jokaisen meidän elämä näyttää sen, mitä tekoa me olemme. Ei saata huono puu tuottaa hyvää hedelmää ja toisaalta hyvä puu ei tuota huonoa hedelmää. (Mt. 7: 17-19) Jokaisen elämässä tulee esille joko hyvää tai huonoa hedelmää, josta meidät tunnistetaan: ”…sillä hedelmästä puu tunnetaan”. (Mt. 12: 33)

 

Galatalaiskirjeessä kerrotaan Hengen hedelmästä (Gal. 5:22), joka sisältää seuraavat ominaisuudet: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, ja itsensähillitseminen. Niin kuin huomaatte, nämä kaikki ovat ihmisen käyttäytymistä, miten hän toimii suhteessa muihin ihmisiin. Hedelmä on yksikössä, sillä näistä muodostuu yksi Hengen hedelmä. Efesolaiskirjeessä (5:8) lisätään vielä käsite valkeuden hedelmä, mihin kuuluu kaikkinainen hyvyys, vanhurskaus ja totuus.

 

Koska uskova ihminen on valkeudessa, niin hänen pitäisi tuottaa valkeuden hedelmää, ei pimeyden. Pimeydessä oleva ihminen ei halua tekojaan julki, koska ne ovat pimeydessä tehtyjä, eivätkä ne kestä päivän valoa, eli totuutta. Valkeudessa elävän ihmisen ei tarvitse hävetä mitään tekoaan, koska hän on tehnyt teot valkeudessa ja elää totuudessa, ei valheessa. Kun ihminen tulee Jeesuksen luo, tunnustaa syntinsä ja ilmaisee halunsa lähteä seuraamaan Herraa, niin hän saa syntinsä anteeksi ja Herra Jeesus Kristus tulee asumaan ihmiseen. Ihmisen ei kuitenkaan tule tässä vaiheessa täydelliseksi eikä tule sitä koskaan maanpäällisen elämänsä aikana ja siksi meitä kehoitetaan kilvoittelemaan ja valvomaan (esim. Mt. 24:42). 1 Pietarin kirjassa 5 ja jakeessa 8 sanotaan: ”Olkaa raittiin, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.” Taistelu on siis koko ajan menossa niin kauan, kun pääsemme kirkkauteen!

 

Ihminen voi tulla uskoon missä iässä vaan, mutta eniten ihmisiä tulee uskoon alle 30 vuotiaana. Harva löytää Jeesuksen vielä vanhana. Kun mietitään esimerkiksi kahden tyyppisiä ihmisiä, niitä jotka ovat rypeneet syvällä synnin syövereissä ja sitten tulleet uskoon tai henkilöä, joka on elänyt hyvin siivosyntistä elämää eikä ole mitään suurempia syntejä itselleen kerännyt, niin näiden henkilöiden kasvu uskossa voi olla hyvin erilainen. Kun lähdetään pohtimaan uskoon tulleen ihmisen entistä elämää, jossa on voinut esimerkiksi 30-50 vuotta kasvaa pimeydessä kieroon ja elää valheessa, niin hänen kohdallaan kasvu totuuteen, suoruuteen ja rehellisyyteen voi ottaa enemmän aikaa ja tuskaa, kuin henkilöllä, joka on jo kotonaan oppinut elämän tiettyjen sääntöjen ja ohjeiden mukaan sekä ottamaan vastuuta elämästään.

 

Jokaisen lähtökohta on siis erilainen, silloin kun ihmiset tulevat uskoon ja tästä johtuu osaltaan se, että toisilla menee aikaa enemmän perusasioissa kasvamiseen, kuin toisilla. Intokaan ei ole aina hyödyksi, jos ei ole taitoa (Sl. 19:2). Jumala haluaa kasvattaa meitä ja tavoitteena on eheytyä entisen elämän vammoista ja kasvaa Raamatun osoittamaan suuntaan sellaiseksi astiaksi, jota Hän voi käyttää. Jumalan työpöydälle suostuminen on tärkeää ja se, että tunnistaa Pyhän Hengen valossa itsessään kasvun alueita, tunnustaa ne alueet ja rukoilee niiden alueiden kasvun puolesta. Jos ihminen ei esim. tunnusta itselleen, että hänellä on taipumusta liioitella, niin hän ei pääse kasvun tielle. Vain tunnustaminen, tahto muuttua ja käytännössä muutokseen sitoutuminen, voi viedä ihmisen kasvuun ja muutokseen.

 

Missä Hengen hedelmä mitataan?

Kasvun alueita ovat oma perhe, miten siellä Hengen hedelmä näkyy. Timoteus sanoo (1. Tim. 5:8): ” Jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.” Tämä on kovaa tekstiä, mutta ihan aiheellista, sillä jos henkilö ei vastaa omasta perheestään, niin hän on kieltänyt uskonsa. Usko vie meitä aina vastuullisuuteen, ei vastuuttomuuteen. Vastuullinen ihminen kantaa vastuunsa perheessä, seurakunnassa, työpaikalla ja missä tahansa hän toimiikin.

 

Oma talous on yksi kriittinen alue: miten käytät varasi, onko kukkarossa aina ”matti”, hoidatko kymmenykset Herralle. Talouteen kuuluu kaikki rahan käyttö, miten vastuullisesti käsittelet rahaa. Raamatussa nousee selkeästi esille, että joka on vähimmässä väärä, on paljossakin väärä ja joka on vähimmässä uskollinen, on paljossakin uskollinen (Lk. 16: 10). Jokaisen pitää tarkata itseään ja pyrkiä olemaan vähässä uskollinen, koska sitä kautta voit tulla uskolliseksi myös paljossa. Suurpiirteisille ihmisille tämä on tosi kova koulu, mutta ei mahdoton! Seuraavassa Luukkaan jakeessa (16:11) sanotaankin erittäin tärkeä mittari; ”…jos te ette siis ole uskollisia väärässä mammonassa, kuka teille uskoo sitä, mikä oikeata on?” Jumala ei voi uskoa taivaallisia aarteita henkilölle, joka ei ole uskollinen maallisissa asioissa. Korkeaveisu 2: 15 sanotaan: ”Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa.”  Tämä jae kehoittaa meitä ottamaan kiinni kaikki pienet asiat, mitkä saattavat langettaa meidät ja saada paljon pahaa aikaan.

 

Kun pohditaan siis uskovan ihmisen hedelmää, mikä näkyy muille, niin siihen hedelmän piiriin kuuluvat kaikki elämän osa-alueet, miten uskollisesti niissä toimii ja mitä niistä tulee näkyviin. Jos esimerkiksi työpaikalla lintsaa töistä tai teet jotakin muuta asiaankuulumatonta, niin hedelmä ei ole hyvää. Töistä lintsaaminen, töistä liian aikaisin lähteminen tai töistä myöhästyminen ovat itse asiassa työnantajalta varastamista. Toisilla uskovilla on valitettavasti huono maine työpaikalla, mikä on häpeä Herran seurakunnalle. Raamattu sanoo, tehkää kaikki niin kuin Herralle eikä ihmisille (Kol. 3: 23). Kun me teemme maallisen työmme kuin Herralle, niin annamme silloin parhaamme ja jälki on kiitettävää! Olen ollut vajaat 20 vuotta esimiehenä kuntasektorilla ja sinä aikana jouduin ottamaan puhutteluun myös tunnustavia uskovia, koska työn jälki ei vastannut laatuvaatimuksia.

 

Seurakunnassa Hengen hedelmä mitataan sillä, miten pystyy asettumaan johdettavaksi. Jumala on asettanut auktoriteetit ja johtamisen sekä seurakuntaan että yhteiskuntaan. Apostolit valitsivat jokaiselle perustamalleen seurakunnalle vanhimmat johtamaan seurakuntaa (Apt. 14: 23). Paavali jätti Tiituksen Kreetaan sitä varten, että Tiitus asettaisi joka kaupunkiin vanhimmat, joiden kriteereistä Paavali myös antoi tarkat ohjeet Tiitus 1: 6-9.Tässä kohdassa käy hyvin ilmi se, että vanhimmat ovat seurakunnan kaitsijoita eli johtajia, joilla on vastuu seurakunnasta Jumalan edessä.

 

Jos pohditaan sanaa vanhin, niin tämä sana jo kertoo siitä, että henkilö on kauan vaeltanut Herran kanssa tuulessa ja tuiskussa. Tim 1: 3-13…seurakunnan katsijaksi ei saa valita äsken kääntynyttä, ettei hän paisuisi ja lankeaisi sielunvihollisen ansaan. Hebrealaiskirjeessä 13: 17 kehoitetaan seurakuntalaisia olemaan kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen. Samassa yhteydessä pyydetään seurakuntalaisia rukoilemaan vanhimpien edestään!

 

Seurakunnassa johdettavaksi asettuminen ei tarkoita alistumista vaan tietoista päätöstä, että minä kunnioitan Jumalan asettamaa Raamatullista johtamisjärjestelmää ja vapaaehtoisesti sekä nöyryydessä asetun johdettavaksi ja olen halukas olemaan kuuliainen johtajille. Uskovat, jotka eivät kykene asettumaan johdettaviksi, ovat kierteleviä kapinoitsijoita, joille mikään seurakunta ei kelpaa, koska mistään ei löydy täydellistä seurakuntaa. He kuljeksivat kokouksista toiseen, seurakunnasta toiseen ja arvostelevat toimintaa itse kuitenkaan olematta missään seurakunnassa vastuussa mistään. Surullista. He eivät ole nöyrtyneet Jumalan sanan auktoriteetin alle vaan ovat asettuneet ylpeydessään Jumalan sanan yläpuolelle.

 

Ystävä rakas, pohdi itseksesi, minkälainen hedelmä sinun elämästäsi näykyy ulospäin. Jos olet rehellinen, niin Pyhä Henki voi sinulle avata sellaisia elämäsi osa-alueita, joissa sinä voit vielä kasvaa.

HL 16.12.17

2. joulu, 2017

Toisessa Mooksen kirjassa esitetään kymmen käskyä, jotka Jumala antoi Israelin kansalle Mooseksen kautta. Seitsemän käskyä kymmenestä alkaa käskysanalla "Älä...". Viimeisenä käskynä annettiin tämä: "Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa" (2 Moos. 20: 17). Viidennessä Mooksen kirjassa lisätään tuohon listaan "Älä himoitse...hänen peltoansa..." (Moos. 5: 21).

 

Edellä kuvatut kohdat voitaisiin kääntää tämän päivän kielelle seuraavasti: Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa tai miestä, älä hänen kotiapulaistaan, lastenhoitajaansa, autoansa, mopoansa tai pyöräänsä, kesämökkiään tai ulkomaan asuntoaan, äläkä puutarhaansa. Kaikissa käskyissä on mielenkintoista se, että niistä puuttuu sellaisia kateutta aiheuttavia asioita, joita nykyään ilmenee nimittäin osaamisen ja ulkonäön sekä sosiaalisen aseman kadehtiminen. Ihminenhän voi itse asiassa kadehtia ja himoita ihan kaikkea, mitä toisella on, mutta itsellä ei. Suomalainen sananlasku sanoo, että kateus vie kaikki kalatkin vedestä, eikä kukaan ole niin kade kuin kalamies.

 

Himo ja kateus ovat hyvin lähellä toisiaan käsitteellisesti ja niiden erottaminen toisistaan on haastavaa. Nykysuomen sanakirjan (1966) mukaan kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on.  Kateellinen kadehtii, vaikkei toisen onni olekaan itseltä pois ja rakastaa sitä, mitä muilla on. (Aviisi 16/2001.) Himo liitetään nykypäivänä enemmän seksuaaliseen himoitsemiseen, mutta Raamatussa himo liittyy kaikkeen toisen oman himoitsemiseen. 

 

Miksi ihmisellä on taipumus kadehtia ja himoita?  Jo ensimmäinen ihminen kadehti ja kateuden kohde oli Jumala, sillä ihminen halusi "niin kuin Jumala" tietämään hyvän ja pahan. Syntiin lankeaminen on, syy miksi miellä on taipumus kadehtia ja himoita toisen omaa: Tämä asia pitää jokaisen uskovan tiedostaa ja sen jälkeen vastustaa kaikkia sellaisia ajatuksia, joissa tulee esille kadehtiminen tai himoitseminen. "Olkaa siis Jumalalle alamaiset: mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee" (Jaak. 4: 7).

 

Toisen oman himoitseminen ja kadehtiminen voi johtaa katkeruuteen, kapinaan, napinaan ja tottelemattomuuteen Jumalaa kohtaan. Napinasta ja kapinasta on muutama vaarallinen esimerkki 2. Mooseksen kirjassa (15: 24, 16:2, 16:41) ja Joosuan kirjassa (9:18). 1. Samuelinkirjassa 15:23 sanotaan, että niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Vakavia syntejä, joista jokainen joutuu tilille Jumalan edessä. Ei turhaan Raamtussa sanota, että "Yli kaiken varjeltavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee" (Sl. 4: 23).

 

Ensimmäisessä Timoteuksen kirjeessa 6:6 sanotaan: "Suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa". Jos haluamme vaeltaa Jumalan tiellä, niin tyytyväisyys on jumalisuuden kanssa  vahva ase vihollista vastaan. Tyytyväisyyttä voi harjoitella jokapäiväisessä elämässä ja tyytyväistä asennetta voi myös pyytää Jumalalta. Tyytyväisyyttä voi harjoitella kiittämällä Herraa kaikesta omassa elämässään. Kiitollisuus liittyy tyytyväisyyteen: "Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettajaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluissa, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne" (Kol. 3: 16).

2.12.2017 HL

 

4. elo, 2017

Kun ihminen tulee uskoon, ottaa Jeesuksen Kristuksen omaksi Vapahtajakseen, niin ihminen siirtyy pimeydestä valkeuteen, pimeyden lapsesta Jumalan lapseksi. Tämä on suurin ihme, mitä koskaan voi tapahtua kenellekään! (Joh. 3: 16) Uskoontulo on maanmerkki, josta alkaa matka uuteen elämään. Matka päättyy eräänä päivänä, kun uskova ihminen ylittää ikuisuuden rajan. Matka on siis alkanut jokaisella, joka on ottanut Jeesuksen Kristuksen Vapahtajakseen.

Uskoontulossa ihminen tunnustaa syntinsä ja halunsa tehdä parannuksen sekä ilmaisee halunsa seurata Jeesusta. Parannuksen teko tarkoittaa vanhan johtajan hylkäämistä ja uuden johtajan seuraamista. Ennen sielunvihollinen johdatti ihmistä, mutta henkilökohtaisen uskoontulon jälkeen Jeesus haluaa johdattaa ihmistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihmisestä tulisi synnitön! Vapautettu ihminen valvoo omaa tilaansa, eikä anna synnille sijaa elämässään. Jos hän tekee syntiä, niin hän pyytää heti anteeksi Herralta ja tekee parannuksen.

Raamatun sanonta, ”synnin orja”, tarkoittaa sitä (Joh. 8: 34), että ennen uskoontuloa ihminen harjoitti jatkuvasti syntiä tavalla ja toisella, mutta kun Jeesus vapauttaa synnin siteestä, ihminen ei enää harjoita entisiä syntejään vaan valvoo itseään. Pyhä Henki muistuttaa, jos hän lankeaa johonkin syntiin ja kehottaa aina tekemään parannuksen ja seuraamaan Jeesusta. Uskova ihminen on siis edelleen vajavainen, mutta hän on ottanut elämäänsä vastaan armon.

Raamatun mukaan henki ja liha ovat toistensa vihollisia; henki janoaa taivaallisia ja liha etsii maallista tyydytystä himoilleen. Mitä enemmän Raamatun sana ja Pyhän Hengen osallisuus saavat sijaa uskovan ihmisen sydämessä, sitä enemmän uskovan on mahdollista muuttua. Minkälaisiksi me muutumme, mikä on meidän tavoitteemme? Raamatun mukaan meidän tulisi muuttua Kristuksen kaltaisuuteen! Paavalin kirjeessä Galatalaisille (4: 19) sanotaan ”…kunnes Kristus saa muotoa teissä…”.

On hyvä muistaa, että liha ei koskaan pyhity (Room. 3: 20) ja tästä johtuu se, että meillä jokaisella tulee olemaan koko elämän pituinen taistelu lihaa vastaan…”Sillä jo te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman, mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää” (Room. 8: 12)!

Jos olet ottanut Jeesuksen elämäsi Herraksi, olet matkalla pelastukseen. Jumala on siirtänyt sinut pimeydestä valkeuteen, kun olet tullut uskoon, mutta lopullinen pelastus on totta sitten, kun olet perillä taivaassa. Tämä totuus innostakoon meitä jokaista valvomaan omaa tilaamme ja tekemään päivittäin parannusta, jotta eräänä päivänä pääsisimme perille! Raamattu ei turhaan kehoita ”…valvokaa ja rukoilkaa…”

4.8.17 HL

16. maalis, 2017

Demokratialla tarkoitetaan kansanvaltaa, mikä suomalaisessa järjestelmässä tarkoittaa edustuksellista kansanvaltaa, missä suomalaiset valitsevat kuntavaaleilla jäsenet kuntien valtuustoihin ja eduskuntavaaleilla kansanedustajat eduskuntaan. Demokraattinen päätöksenteko on yksinkertaisimmillaan sitä, että äänivaltaiset äänestävät jostakin asiasta ja se vaihtoehto, mikä saa eniten ääniä, vaikka yhdenkin äänen enemmän kuin muuta vaihtoehdot, voittaa.

Niin kauniilta kuin tämä demokratia tuntuukin, niin siihen liittyy aina kuitenkin myös manipuloinnin mahdollisuutta, sillä ennen äänestystä voivat jonkun tietyn vaihtoehdon edustaja kiertää maat ja mannut puhuen ihmisiä ympäri asian puolesta ja kääntää joka ainoan kiven, jotta oma ehdotus saisi kannatusta. Kun tähän sitten vielä lisätään suoranainen tietämättömyys ja valehtelu, niin lopputulos on vähintäänkin arveluttava. Tässä ympäripuhumisessa vedotaan ihmisten tunteisiin, järkeen ja ties mihin muuhunkin. Amerikkalaisesta järjestelmästä olemme juuri saaneet jokainen voimakkaan kokemuksen tämän suhteen, mikä ei varmasti ihan heti meiltä unohdu. Kristillinen seurakunta on Jumalakeskeinen, Kristuskeskeinen, ei demokraattinen Raamatun antaman kuvan mukaan.

Kun puhutaan kristillisestä seurakunnasta, niin heti alkuun on sanottava, että Uudessa testamentissa ei ole yhtään kohtaa, missä seurakunta tai vanhimmisto olisi demokraattisesti äänestänyt ja sen perusteella tehty päätöksiä. Uudessa testamentissa heitettiin kyllä arpaa ja rukoiltiin, että ”…Herra, sinä, joka kaikkien sydämet tunnet, osoita, kummanko näistä kahdesta sinä olet valinnut…” (Apt. 1: 24). Tässä oli tilanne, missä Juudaksen paikalle apostolien joukkoon oli asetettu ehdolle kaksi henkilöä, ja heistä heitettiin arpaa.

Apostolit valitsivat jokaiselle perustamalleen seurakunnalle vanhimmat johtamaan seurakuntaa (Apt. 14: 23). Paavali jätti Tiituksen Kreetaan sitä varten, että Tiitus asettaisi joka kaupunkiin vanhimmat, joiden kriteereistä Paavali myös antoi tarkat ohjeet Tiitus 1: 6-9.Tässä kohdassa käy hyvin ilmi se, että vanhimmat ovat seurakunnan kaitsijoita eli johtajia, joilla on vastuu seurakunnasta Jumalan edessä. Hebrealaiskirjeessä 13: 17 kehoitetaan seurakuntalaisia olemaan kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen. Samassa yhteydessä pyydetään seurakuntalaisia rukoilemaan vanhimpien edestään!

Jos pohditaan sanaa, vanhin, niin tämä sana jo kertoo siitä, että henkilö on kauan vaeltanut Herran kanssa tuulessa ja tuiskussa….Tim 1: 3-13…seurakunnan katsijaksi ei saa valita äskenkääntynyttä ettei hän paisuisi ja lankeaisi…

Vanhimmilla on vastuu seurakuntalaisista ja siitä ketkä palvelevat ja missä he palvelevat. Ketään ei saa ottaa liian nopeasti liian suureen vastuuseen, koska silloin on suuri vaara paisua ja langeta vihollisen ansaan.

Raamatun ilmoituksen mukaan siis seurakuntaa johtaa vanhimmat, kaitsijat, joiden on tehtävä tili Jumalalle. Koska emme ole demokraattisessa mallissa vaan teokratiassa, Kristuskeskeisyydessä, niin vanhimmat ovat vastuussa seurakunnasta, sen missiosta, visiosta, toiminnasta, seurakuntalaisista, jne. Mikä on seurakuntalaisten tehtävä?  Rukoilla vanhimmiston puolesta, olla kuuliaisia ja totella (Hebr. 13:17).

Demokraattisessa järjestelmässä on aina olemassa oppositio, joka haukkuu vallassa olevia puolueita esim. eduskunnassa ja myös kunnallispolitiikassa. Kristuskeskeisessä seurakunnassa ei saa olla näin!Kristuskeskeisessä seurakunnassa kaikki ovat samassa veneessä ja samalla puolella sekä taistelevat saman uskon puolesta!

Tähän kohtaan sopii mahdottoman hyvin tämä raamatunlause: Room. 12:2älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta!

Vaikka me toimimme jokainen työssä ollessamme tämän maailman järjestelmän mukaan, niin me emme saa tuoda sitä seurakuntaan! Seurakunnassa lähdetään Raamatun ohjeen mukaan siitä, että Jumala puhuu vanhimmille ja näyttää mistä mennään ja minne mennään. Vanhimmistossa ei äänestetä vaan rukoillaan niin kauan, että kaikki ovat samaa mieltä. Vanhimmisto voi antaa seurakunnan johtajalle viimeisen sanan tiettyihin asioihin ja tämä osoittaa suurta luottamusta johtajuutta kohtaan.

Seurakuntalaiset eivät siis taistele vanhimmistoa vastaan vaan vanhimmiston puolesta ja yhdessä vanhimmiston kanssa! Seurakuntalaisilla on suuri vastuu rukoilla! Seurakunta ei ole kenenkään yhden henkilön show vaan kaikkien yhteinen työ.

Vanhimmisto valitsee seurakuntaan ihmisiä erilaisiin tehtäviin sen mukaan, miten seurakuntalaiset ovat osoittaneet uskollisuutta, intoa, Pyhän Hengen lahjoja, ja yleensä hengellistä kasvamista. Raamattu sanoo Mt. 25: 23 …vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. 

2 Kor. 10: 18…se ei ole koetuksen kestävä, joka itse itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee.