Ruustinnan Blogi

10. kesä, 2018

Katsoin tässä eräänä päivänä ihan vahingossa youtubesta yhden videonpätkän, mikä jollakin tavalla innoitti otsikon mukaiseen pohdintaa. Minusta nimittäin alkoi tuntua siltä, että videolla puhunut henkilö oli tulen sammuttaja ja ihan antautunut sille asialle. Sitten aloinkin pohtia, minälaisia henkilöhahmoja mahtaakaan löytyä Raamatusta tästä aiheesta. Heitä löytyy kyllä sekä vanhasta että uudesta testamentista.

Vanhasta testamentista tulee nopeasti mieleen luvatun maan tiedustelijat, joista osa alkoi heti tiedusteluretken jälkeen valittaa, että emme me pysty valloittamaan sitä maata, kun siellä oli jättiläisiä ja varustetut kaupungin yms. Uudessa testamentissa fariseukset ja kirjanoppineet sen sijaan olivat todellisia tulen sammuttajia, jotka etsivät Jeesuksen opetuksesta ja toiminnasta vain vikoja ja virheitä, mistä voisivat häntä syyttää ja osoittaa sormella. Kirjanoppineita ja fariseuksia kiinnosti vain säännöt, rituaalit, ihmisten ihailu ja ensimmäiset sijat kutsuilla. He eivät välittäneet ihmisistä yksilöinä, heidän kivuistaan, säryistään tai murheistaan vaan ainoastaan omasta oikeaoppisuudestaan. Kun Jeesus paransi jonkun, niin nämä tulen sammuttajat olivat heti paikalla arvioimassa, oliko nyt oikea aika parantaa ja usein ei ollut - heidän mielestään. Jeesushan paransi usein sapattina, mikä ei ollut mitenkään hyväksyttävää vanhinten perinnäissääntöjen mukaan.

Jos pohditaan välillä nykyseurakuntaa; olemmeko me kiinni liikaa rituaaleissa, säännöissä ja aikatauluissa, ettei Jumalan henki pääse toimimaan niin kuin Hän tahtoisi. Jos saarna kestääkin vartin kauemmin, niin tuleeko jo kiukku päälle, että miksi saarnaaja ei osaa lopettaa ajoissa, kun TV:stäkin tulee se tietty ohjelma, jota pitää ehtiä katsomaan. Sitten voi käydä vielä niinkin, että joku joutuu ihan hurmoksiin ja jopa nauraa hengellisessä tilaisuudessa…? Eihän se nyt käy päinsä, sillä hengellisessä tilaisuudessahan pitää olla harras, arvokas ja pidättyväinen tunnelma, ettei vaan mene ylihengelliseksi ja lihalliseksi ilakoinniksi. Eikä mitään rukousjonojakaan tarvita, kun ne ovat vain niille epäonnistuneille uskoville. Tulen sammuttajien ajatusmaailmaan ei kerta kaikkiaan mahdu se, että uskova ihminen voi janota joka päivä Pyhän Hengen läsnäoloa ja kosketusta sekä mennä vaikka joka kokouksessa eteen rukoiltavaksi. Raamattu lupaa, että Hän täyttää janoavat sielut hyvyyksillään!

Paavali oli tulen sytyttäjä. Hän ei paennut haasteita, vaan laittoi itsensä likoon, kannusti ja tuki muita, innosti aloittelijoita ja meni itse etunenässä rohkeasti eteenpäin ollen toisille esikuvana. Hän ei rutinoitunut vaan oli avoin Pyhän Hengen tuomalle uudelle johdatukselle.

Herra tekee uutta tänään. Hän antaa tänään Pyhän Henkensä kautta uusia lahjoja, työmenetelmiä ja näkyjä! Tulee mieleeni Roomalaiskirje 12: 2 ”Muuttukaa mielenne uudistuksen kautta tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä otollista…” Meidän ei tule jäädä vanhoihin siunauksiin ja evankeliumin viemisen keinoihin, vaan esimerkiksi etsiä tämän ajan kanavia evankeliumin levittämiseen.

Tulen sammuttamisen taustalla voi olla pelko Pyhän Hengen toimintaa kohtaa tai kontrollin ja vallan halu. Jos henkilöllä ei ole itsellä kokemusta Pyhän Hengen työstä ja armolahjoista, ei hän ymmärrä hengen työtä. Jeesus sanoo Matteuksessa (22:29) ”Te eksytte koska ette tunne kirjoituksia ja Jumalan voimaa”. Tarvitaan siis sekä kirjoitusten tunteminen että Jumalan voiman tunteminen. Tulen sytyttäjät janoavat Jumalan voimaa, voitelua ja johdatusta. Heille ei riitä rauhallinen ja rutinoitunut uskonelämä vaan he haluavat nähdä, että Herra toimii, Hän pelastaa ja parantaa tänään samalla tavalla kuin yli 2000 vuotta sitten! Tulen sytyttämät eivät halua elää seisovassa vedessä, vaan he haluavat, että Pyhän Hengen virta pulppuaa heidän sisimmästään eteenpäin. Tulen sytyttämät janoavat nähdä uusia lampaita!

 HL 10.6.18

25. tammi, 2018

On hyvin surullista se, että jotkut itseään uskoviksi kutsuvat henkilöt levittävät kaikenlaisia juoruja ja panetteluja sekä mustamaalaavat toisia ihmisiä/seurakuntia ja jopa työpaikkoja. Sitä välillä kuulee ihan uskomattomia juttuja itsestäänkin ja silloin on aivan suu ja silmät ammollaan, että mistä tällainen pahuus nousee. Raamatun mukaan se nousee helvetin syvyyksistä:

Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tulee elämän pyörän, itse syttyen helvetistä. Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt; mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni. Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä? Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä.” (Jaakob 3: 3-12)

 

Mitä syvimmillään tarkoittaa panettelu/mustamaalaaminen? Se tarkoittaa vähintäänkin seuraavia erilaisia variaatioita:

-          panetteleva henkilö kertoo tieten tahtoen toisesta ihmisestä/seurakunnasta/työpaikasta väärää tietoa eli valehtelee tahallisesti/keksii asioita omasta päästään

-          panetteleva henkilö kertoo osan totuutta toisesta henkilöstä/seurakunnasta/työpaikasta ja tämä kerrottu osuus on kerrottu vahingoittamismielessä, mutta hyvät asiat on jätetty kertomatta

-          panetteleva henkilö kertoo oikeaa tietoa, mutta vääristää oikean tiedon siten, että sillä saatetaan kyseinen henkilö/seurakunta/työpaikka huonoon valoon toisten silmissä

Variaatioita löytyy yllä kuvattujen lisäksi varmaan muitakin. Henkilö, joka panettelee toista henkilöä/seurakuntaa/työpaikkaa haluaa vahingoittaa eli motiivina on TIETOINEN vahingon tuottaminen. Panettelun motiivina on usein kosto, katkeruus tai kateus. Kosto voi johtua monesta syystä samoin kuin katkeruus ja kateuskin. Näille teoille ei kuitenkaan ole mitään puolustusta Jumalan edessä, sillä Raamattu sanoo kahdeksannessa käskyssä: Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi!  

Jatketaan vielä Jaakobin kirjeen lukemista luku 3 ja jakeet 13-17:

”Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.”

 

Jos vielä mietitään tätä vahingoittamistarkoitusta, mikä on aina sisäänrakennettu jokaiseen panetteluun, niin ketä panettelu vahingoittaa eniten…? Panettelu vahingoittaa eniten panettelun puhujaa, sillä Herra ei jätä sitä rankaisematta. Mitä ihminen kylvää sitä hän myös niittää. Jos kylvät kuolemaa, niin tulet sitä hengellisesti myös niittämään omalle kohdallesi.

Nyt on parannuksen tekemisen aika, aika laittaa astiat kuntoon, sillä Herra tulee kohta ja Hänellä on palkka mukanaan! Hän puhdistaa sanan mukaan puimatantereensa ja kokoaa nisut aittaan ja polttaa ruumenet sammumattomassa tulessa (Lk. 3: 17). Jos tunnet piston sydämessäsi, niin se on hyvä merkki: et ole vielä ihan lopullisesti paatunut. Psalminkirjoittaja sanoo näin: ”Herra pane minun suulleni vartija, vartioitse minun huulteni ovea.” (PS. 141: 3) Tämä olkoon myös sinun ja minun päivittäisenä rukouksena! Tehdään parannusta joka päivä!

 25.1.18 HL

 

25. tammi, 2018

Jos Herramme tulo viipyy, niin jokainen meistä kuolee ja haudataan. Hautakummulle tulee todennäköisesti hautakivi, johon sitten kirjoitetaan nimi ja elinaika. Hautakiviin kirjoitetaan usein myös joku muistolause. Minkälaisen muistolauseen sinä haluaisit omaan hautakiveesi? Mistä asioista haluaisit, että jäljelle jääneet muistaisivat sinut?? Muistettaisiinko sinut hyvällä vai pahalla?

Tässä alla on testi, jonka voit tehdä itsellesi ja tulosten kautta arvioida, mistä sinut muut ihmiset tällä hetkellä tunnistaisivat. Ole rehellinen! Testin pisteet voivat vaihdella  +48 ja -48 p välillä p. Arvoit siis itseäsi +3p ja – 3p välillä jokaisen ominaisuuden kohdalla ja lasket yhteen tai vähennät. Tämän testin tulosten perusteella voit laittaa itsellesi hengellisiä tavoitteita, mihin suuntaan haluaisit muuttua.

 

+++

+3 p

++

+2 p

+/-

0 p

--

-2 p

---

-3 p

 

Kiitollinen

 

 

 

 

 

Valittaja

Anteeksi antavainen

 

 

 

 

 

Anteeksi antamaton

Nöyrä

 

 

 

 

 

Ylpeä

Rauhanrakentaja

 

 

 

 

 

Riidanhaluinen

Pitkämielinen

 

 

 

 

 

Lyhytpinnainen

Iloinen

 

 

 

 

 

Vihainen

Rakkaudellinen

 

 

 

 

 

Rakkaudeton

Rehellinen

 

 

 

 

 

Valehtelija

Armahtavainen

 

 

 

 

 

Tuomionhenkinen

Ahkera

 

 

 

 

 

Laiska

Ystävällinen

 

 

 

 

 

Töykeä

Luotettava

 

 

 

 

 

Epäluotettava

Vastuuntuntoinen

 

 

 

 

 

Vastuuntunnoton

Siunaaja

 

 

 

 

 

Kirjoilija

Antelias

 

 

 

 

 

Ahne

Uskollinen

 

 

 

 

 

Pettäjä

PISTEET

 

 

 

 

 

 

 

Kaikki testissä olevat ominaisuudet löytyvät Raamatusta. Ei ole ihan itsestään selvää, että uskova ihminen on esimerkiksi luotettava ja rehellinen tai rauhanrakentaja. Kun ihminen tulee uskoon, niin siitä lähtee vasta muuttuminen Kristuksen kuvan kaltaisuuteen. Prosessi on alkanut, mutta se vaatii myös jokaiselta uskovalta tavoitteiden asettamista omalle elämälle, millaiseksi uskovaksi haluan tulla eli minkä muutostavoitteen Jumala on meille asettanut. Yksikään meistä ei muutu Kristuksen kuvan kaltaisuuteen sillä tavalla, että laittaa Raamatun tyynynsä alle yöksi vaan siten, että lukee Raamattua, rukoilee ja toimii niin kuin Jumalan sanassa ohjataan toimimaan. Herra antaa voiman!

Uskovan ihmisen muutoksen tavoitteet ja ohjeet löytyvät Raamatusta esim. Galatalaiskirje 5: 16-25 missä kerrotaan Hengessä vaeltamisesta, lihan teoista ja Hengen hedelmästä. Nyt on vielä aika muuttaa elämän suuntaa ja tehdä itselle tavoitteet, mistä haluaisit, että Jumala ja ihmiset sinut tunteva tai muistavat. Haluatko muuttua?

Jokainen voi muuttua Kristuksen kuvan kaltaisuuteen vaeltamalla Hengessä, ja kuolettamalla lihan teot. Ne, jotka vaeltavat lihassa, rakentavat omaa valtakuntaa eli lihan himoitsemaa valtakuntaa itselleen. Henki ja liha ovat aina taistelussa. Kumpi voittaa sinun kohdallasi? Taistelu on päivittäistä eikä se lopu ennen kuin siirrymme ikuisuuteen.

 

MITEN HENGESSÄ VAELLETAAN?

Sana sanoo ”Olkaa Jumalalle alamaiset, mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee” (Jaak. 4: 7). Käytännön tasolla suurin taistelu käydään jokaisen mielen alueelle: lähdenkö lihan tekoihin mukaan vai vastustanko niitä ja ojentaudunko Raamatun sanan mukaan Jumalan tekoihin – esimerkiksi kiroanko vai siunaanko ihmisiä.

Gal. 5: 16-25

Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.

Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niin kuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.

Oletko pohtinut tätä jaetta 24; ”…ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen…” Oletko sinä ristiinnaulinnut omat himosi ja halusi? Onko Kristus saanut sijaa sinussa? Tahdotko tehdä hänen tahtonsa? Herra ei ole luvannut meille helppoa tietä. Haastan sinua asettamaan elämällesi Jumalan sanan mukaisia tavoitteita. Hän antaa voimansa, kun sinä ensin päätät ja valitset Jumalan tahdon.

25.1.18 HL

16. joulu, 2017

Raamatussa on hyvin koruttomasti kerrottu, että jokaisen meidän elämä näyttää sen, mitä tekoa me olemme. Ei saata huono puu tuottaa hyvää hedelmää ja toisaalta hyvä puu ei tuota huonoa hedelmää. (Mt. 7: 17-19) Jokaisen elämässä tulee esille joko hyvää tai huonoa hedelmää, josta meidät tunnistetaan: ”…sillä hedelmästä puu tunnetaan”. (Mt. 12: 33)

 

Galatalaiskirjeessä kerrotaan Hengen hedelmästä (Gal. 5:22), joka sisältää seuraavat ominaisuudet: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, ja itsensähillitseminen. Niin kuin huomaatte, nämä kaikki ovat ihmisen käyttäytymistä, miten hän toimii suhteessa muihin ihmisiin. Hedelmä on yksikössä, sillä näistä muodostuu yksi Hengen hedelmä. Efesolaiskirjeessä (5:8) lisätään vielä käsite valkeuden hedelmä, mihin kuuluu kaikkinainen hyvyys, vanhurskaus ja totuus.

 

Koska uskova ihminen on valkeudessa, niin hänen pitäisi tuottaa valkeuden hedelmää, ei pimeyden. Pimeydessä oleva ihminen ei halua tekojaan julki, koska ne ovat pimeydessä tehtyjä, eivätkä ne kestä päivän valoa, eli totuutta. Valkeudessa elävän ihmisen ei tarvitse hävetä mitään tekoaan, koska hän on tehnyt teot valkeudessa ja elää totuudessa, ei valheessa. Kun ihminen tulee Jeesuksen luo, tunnustaa syntinsä ja ilmaisee halunsa lähteä seuraamaan Herraa, niin hän saa syntinsä anteeksi ja Herra Jeesus Kristus tulee asumaan ihmiseen. Ihmisen ei kuitenkaan tule tässä vaiheessa täydelliseksi eikä tule sitä koskaan maanpäällisen elämänsä aikana ja siksi meitä kehoitetaan kilvoittelemaan ja valvomaan (esim. Mt. 24:42). 1 Pietarin kirjassa 5 ja jakeessa 8 sanotaan: ”Olkaa raittiin, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.” Taistelu on siis koko ajan menossa niin kauan, kun pääsemme kirkkauteen!

 

Ihminen voi tulla uskoon missä iässä vaan, mutta eniten ihmisiä tulee uskoon alle 30 vuotiaana. Harva löytää Jeesuksen vielä vanhana. Kun mietitään esimerkiksi kahden tyyppisiä ihmisiä, niitä jotka ovat rypeneet syvällä synnin syövereissä ja sitten tulleet uskoon tai henkilöä, joka on elänyt hyvin siivosyntistä elämää eikä ole mitään suurempia syntejä itselleen kerännyt, niin näiden henkilöiden kasvu uskossa voi olla hyvin erilainen. Kun lähdetään pohtimaan uskoon tulleen ihmisen entistä elämää, jossa on voinut esimerkiksi 30-50 vuotta kasvaa pimeydessä kieroon ja elää valheessa, niin hänen kohdallaan kasvu totuuteen, suoruuteen ja rehellisyyteen voi ottaa enemmän aikaa ja tuskaa, kuin henkilöllä, joka on jo kotonaan oppinut elämän tiettyjen sääntöjen ja ohjeiden mukaan sekä ottamaan vastuuta elämästään.

 

Jokaisen lähtökohta on siis erilainen, silloin kun ihmiset tulevat uskoon ja tästä johtuu osaltaan se, että toisilla menee aikaa enemmän perusasioissa kasvamiseen, kuin toisilla. Intokaan ei ole aina hyödyksi, jos ei ole taitoa (Sl. 19:2). Jumala haluaa kasvattaa meitä ja tavoitteena on eheytyä entisen elämän vammoista ja kasvaa Raamatun osoittamaan suuntaan sellaiseksi astiaksi, jota Hän voi käyttää. Jumalan työpöydälle suostuminen on tärkeää ja se, että tunnistaa Pyhän Hengen valossa itsessään kasvun alueita, tunnustaa ne alueet ja rukoilee niiden alueiden kasvun puolesta. Jos ihminen ei esim. tunnusta itselleen, että hänellä on taipumusta liioitella, niin hän ei pääse kasvun tielle. Vain tunnustaminen, tahto muuttua ja käytännössä muutokseen sitoutuminen, voi viedä ihmisen kasvuun ja muutokseen.

 

Missä Hengen hedelmä mitataan?

Kasvun alueita ovat oma perhe, miten siellä Hengen hedelmä näkyy. Timoteus sanoo (1. Tim. 5:8): ” Jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.” Tämä on kovaa tekstiä, mutta ihan aiheellista, sillä jos henkilö ei vastaa omasta perheestään, niin hän on kieltänyt uskonsa. Usko vie meitä aina vastuullisuuteen, ei vastuuttomuuteen. Vastuullinen ihminen kantaa vastuunsa perheessä, seurakunnassa, työpaikalla ja missä tahansa hän toimiikin.

 

Oma talous on yksi kriittinen alue: miten käytät varasi, onko kukkarossa aina ”matti”, hoidatko kymmenykset Herralle. Talouteen kuuluu kaikki rahan käyttö, miten vastuullisesti käsittelet rahaa. Raamatussa nousee selkeästi esille, että joka on vähimmässä väärä, on paljossakin väärä ja joka on vähimmässä uskollinen, on paljossakin uskollinen (Lk. 16: 10). Jokaisen pitää tarkata itseään ja pyrkiä olemaan vähässä uskollinen, koska sitä kautta voit tulla uskolliseksi myös paljossa. Suurpiirteisille ihmisille tämä on tosi kova koulu, mutta ei mahdoton! Seuraavassa Luukkaan jakeessa (16:11) sanotaankin erittäin tärkeä mittari; ”…jos te ette siis ole uskollisia väärässä mammonassa, kuka teille uskoo sitä, mikä oikeata on?” Jumala ei voi uskoa taivaallisia aarteita henkilölle, joka ei ole uskollinen maallisissa asioissa. Korkeaveisu 2: 15 sanotaan: ”Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa.”  Tämä jae kehoittaa meitä ottamaan kiinni kaikki pienet asiat, mitkä saattavat langettaa meidät ja saada paljon pahaa aikaan.

 

Kun pohditaan siis uskovan ihmisen hedelmää, mikä näkyy muille, niin siihen hedelmän piiriin kuuluvat kaikki elämän osa-alueet, miten uskollisesti niissä toimii ja mitä niistä tulee näkyviin. Jos esimerkiksi työpaikalla lintsaa töistä tai teet jotakin muuta asiaankuulumatonta, niin hedelmä ei ole hyvää. Töistä lintsaaminen, töistä liian aikaisin lähteminen tai töistä myöhästyminen ovat itse asiassa työnantajalta varastamista. Toisilla uskovilla on valitettavasti huono maine työpaikalla, mikä on häpeä Herran seurakunnalle. Raamattu sanoo, tehkää kaikki niin kuin Herralle eikä ihmisille (Kol. 3: 23). Kun me teemme maallisen työmme kuin Herralle, niin annamme silloin parhaamme ja jälki on kiitettävää! Olen ollut vajaat 20 vuotta esimiehenä kuntasektorilla ja sinä aikana jouduin ottamaan puhutteluun myös tunnustavia uskovia, koska työn jälki ei vastannut laatuvaatimuksia.

 

Seurakunnassa Hengen hedelmä mitataan sillä, miten pystyy asettumaan johdettavaksi. Jumala on asettanut auktoriteetit ja johtamisen sekä seurakuntaan että yhteiskuntaan. Apostolit valitsivat jokaiselle perustamalleen seurakunnalle vanhimmat johtamaan seurakuntaa (Apt. 14: 23). Paavali jätti Tiituksen Kreetaan sitä varten, että Tiitus asettaisi joka kaupunkiin vanhimmat, joiden kriteereistä Paavali myös antoi tarkat ohjeet Tiitus 1: 6-9.Tässä kohdassa käy hyvin ilmi se, että vanhimmat ovat seurakunnan kaitsijoita eli johtajia, joilla on vastuu seurakunnasta Jumalan edessä.

 

Jos pohditaan sanaa vanhin, niin tämä sana jo kertoo siitä, että henkilö on kauan vaeltanut Herran kanssa tuulessa ja tuiskussa. Tim 1: 3-13…seurakunnan katsijaksi ei saa valita äsken kääntynyttä, ettei hän paisuisi ja lankeaisi sielunvihollisen ansaan. Hebrealaiskirjeessä 13: 17 kehoitetaan seurakuntalaisia olemaan kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen. Samassa yhteydessä pyydetään seurakuntalaisia rukoilemaan vanhimpien edestään!

 

Seurakunnassa johdettavaksi asettuminen ei tarkoita alistumista vaan tietoista päätöstä, että minä kunnioitan Jumalan asettamaa Raamatullista johtamisjärjestelmää ja vapaaehtoisesti sekä nöyryydessä asetun johdettavaksi ja olen halukas olemaan kuuliainen johtajille. Uskovat, jotka eivät kykene asettumaan johdettaviksi, ovat kierteleviä kapinoitsijoita, joille mikään seurakunta ei kelpaa, koska mistään ei löydy täydellistä seurakuntaa. He kuljeksivat kokouksista toiseen, seurakunnasta toiseen ja arvostelevat toimintaa itse kuitenkaan olematta missään seurakunnassa vastuussa mistään. Surullista. He eivät ole nöyrtyneet Jumalan sanan auktoriteetin alle vaan ovat asettuneet ylpeydessään Jumalan sanan yläpuolelle.

 

Ystävä rakas, pohdi itseksesi, minkälainen hedelmä sinun elämästäsi näykyy ulospäin. Jos olet rehellinen, niin Pyhä Henki voi sinulle avata sellaisia elämäsi osa-alueita, joissa sinä voit vielä kasvaa.

HL 16.12.17

2. joulu, 2017

Toisessa Mooksen kirjassa esitetään kymmen käskyä, jotka Jumala antoi Israelin kansalle Mooseksen kautta. Seitsemän käskyä kymmenestä alkaa käskysanalla "Älä...". Viimeisenä käskynä annettiin tämä: "Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa" (2 Moos. 20: 17). Viidennessä Mooksen kirjassa lisätään tuohon listaan "Älä himoitse...hänen peltoansa..." (Moos. 5: 21).

 

Edellä kuvatut kohdat voitaisiin kääntää tämän päivän kielelle seuraavasti: Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa tai miestä, älä hänen kotiapulaistaan, lastenhoitajaansa, autoansa, mopoansa tai pyöräänsä, kesämökkiään tai ulkomaan asuntoaan, äläkä puutarhaansa. Kaikissa käskyissä on mielenkintoista se, että niistä puuttuu sellaisia kateutta aiheuttavia asioita, joita nykyään ilmenee nimittäin osaamisen ja ulkonäön sekä sosiaalisen aseman kadehtiminen. Ihminenhän voi itse asiassa kadehtia ja himoita ihan kaikkea, mitä toisella on, mutta itsellä ei. Suomalainen sananlasku sanoo, että kateus vie kaikki kalatkin vedestä, eikä kukaan ole niin kade kuin kalamies.

 

Himo ja kateus ovat hyvin lähellä toisiaan käsitteellisesti ja niiden erottaminen toisistaan on haastavaa. Nykysuomen sanakirjan (1966) mukaan kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on.  Kateellinen kadehtii, vaikkei toisen onni olekaan itseltä pois ja rakastaa sitä, mitä muilla on. (Aviisi 16/2001.) Himo liitetään nykypäivänä enemmän seksuaaliseen himoitsemiseen, mutta Raamatussa himo liittyy kaikkeen toisen oman himoitsemiseen. 

 

Miksi ihmisellä on taipumus kadehtia ja himoita?  Jo ensimmäinen ihminen kadehti ja kateuden kohde oli Jumala, sillä ihminen halusi "niin kuin Jumala" tietämään hyvän ja pahan. Syntiin lankeaminen on, syy miksi miellä on taipumus kadehtia ja himoita toisen omaa: Tämä asia pitää jokaisen uskovan tiedostaa ja sen jälkeen vastustaa kaikkia sellaisia ajatuksia, joissa tulee esille kadehtiminen tai himoitseminen. "Olkaa siis Jumalalle alamaiset: mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee" (Jaak. 4: 7).

 

Toisen oman himoitseminen ja kadehtiminen voi johtaa katkeruuteen, kapinaan, napinaan ja tottelemattomuuteen Jumalaa kohtaan. Napinasta ja kapinasta on muutama vaarallinen esimerkki 2. Mooseksen kirjassa (15: 24, 16:2, 16:41) ja Joosuan kirjassa (9:18). 1. Samuelinkirjassa 15:23 sanotaan, että niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Vakavia syntejä, joista jokainen joutuu tilille Jumalan edessä. Ei turhaan Raamtussa sanota, että "Yli kaiken varjeltavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee" (Sl. 4: 23).

 

Ensimmäisessä Timoteuksen kirjeessa 6:6 sanotaan: "Suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa". Jos haluamme vaeltaa Jumalan tiellä, niin tyytyväisyys on jumalisuuden kanssa  vahva ase vihollista vastaan. Tyytyväisyyttä voi harjoitella jokapäiväisessä elämässä ja tyytyväistä asennetta voi myös pyytää Jumalalta. Tyytyväisyyttä voi harjoitella kiittämällä Herraa kaikesta omassa elämässään. Kiitollisuus liittyy tyytyväisyyteen: "Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettajaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluissa, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne" (Kol. 3: 16).

2.12.2017 HL