Ruustinnan Blogi

17. heinä, 2019

Haluan heti aluksi kysyä sinulta, onko sinulla unelmia tai haaveita tulevaisuutesi suhteen? Saatat heti pohtia, mikä on unelma. Unelma on joku toivottu asiantila tulevaisuudessa, joka ei vielä tänään ole totta, mutta sinä toivot, että se toteutuisi. Saatat esimerkiksi unelmoida, että pääsisit jollekin matkalle, saisit ystäviä, voisit opiskella, tms. tärkeitä asioita. On todella hienoa, että voimme haaveilla ja unelmoida tulevaisuuden asioita. Voidaankin sanoa, että ihminen ilman unelmia ja tulevaisuuden toiveita voi olla aika toivottomassa tilanteessa.

Unelmien toteutuminen riippuu elämässä monesta asiasta, joihin emme itse välttämättä voi aina vaikuttaa, sillä elämässä voi tulla eteen yllättäviä asioita. Unelmoinnissa on kyse myös toivosta, sillä unelmoinnissa toivomme jonkun ihanan asian tapahtuvan. Toivo on elämässä hyvin tärkeää, sillä se antaa elämään myönteisiä tunteita. Toivon vastakohta on epätoivo. Siinä tilassa ihminen ei näe elämässään mitään toivoa.

Minä olin nuorena aika epätoivoisessa tilassa, enkä nähnyt missään mitään toivoa suhteessa omaan tulevaisuuteeni. Tämä johtui siitä, että olimme hyvin köyhiä, vanhempani olivat eronneet ja koin, että minua ei kukaan oikeasti rakastanut. Olin hyvin yksinäinen. Löysin Jeesuksen elämääni kun oli 16 v ja silloin voisi sanoa, että ajattelumaailman muuttui täysin, sillä löysin elämääni toivon. Raamatussa sanotaan: Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon! Minun sydämessäni heräsi toivo. Minun elämäni ei olekaan toivotonta, sillä Jeesukselle on kaikki mahdollista. Aloin haaveilla opiskelusta yliopistossa, mutta eronneet vanhempani eivät tukeneet minua millään tavalla opiskelussa. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä, tietokoneita, verkkokursseja eikä webinaareja. Ei ollut mitään mahdollisuutta saada mistään rahoitusta opiskelulle.

Taivaan Isä näki sydämeni haaveen ja johdatti eri asioiden kautta niin, että loppujen lopuksi sain ensin opiskella sairaanhoitajaksi ja muutama vuosi sen jälkeen pääsin yliopistoon ja opiskelin siellä kaikki kolme tutkintoa, mitä Suomessa voi opiskella, tohtoriksi asti. Jeesus antoi minulle tulevaisuuden ja toivon! Ne elämän lähtökohdat, jotka minulla olivat, eivät olleet sellaiset, että olisin voinut opiskella, mutta Jeesus näki unelmani ja Hänellä oli suunnitelma minun elämälleni. Jos en olisi antanut elämääni hänelle, niin en tiedä missä olisin nyt.

Kaikki unelmat eivät aina toteudu, koska Jeesus tietää mikä on meille itse kullekin parasta. Hänellä on hyvä tahto sinua ja minua kohtaan. Hän haluaa olla mukana sinun elämässäsi, sinun unelmissasi.

Jeesus sanoo myös sinulle tänään: Minä annan sinulle tulevaisuuden ja toivon. Mahdotonkin asia voi tulla mahdolliseksi Jeesuksen kanssa.

Anna unelmasi Jeesukselle tänään. Hän voi tehdä niistä totta tai sitten hän näyttää sinulle vielä paremman suunnitelman, joka on tehty juuri sinua varten. Jeesus on kiinnostunut siitä mitä sinä Unelmoit!

 

17.7.19 HL

5. touko, 2019

Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni (Ps. 62: 6).

 

Kuinka vaikeaa onkaan tässä kiireisessä maailmassa odottaa ja hiljentyä, kun joka puolella vaaditaan tehokkuutta ja tuloksellisuutta. Uskovan ihmisenkin on todella helpoo mennä omassa hengellisessä elämässään tehokkuuden noidankehään, missä uskoa suoritetaan. Ahkeruudessa, vastuun kantamisessa ja hyvien tekojen tekemisessä ei ole mitään väärää, päinvastoin. Ainainen suoritusten tekeminen voi kuitenkin olla este sille, että emme osaa rauhoittua ja olla tekemättä mitään. Tässä suorittamisessa on se vika, että siinä ei koska tule sellaista levon hetkeä, missä voisi rauhassa antautua Jumalan hengen kuuntelemiseen, antaa aikaa Herralle ja siten odottaa Häntä.

Miten vaikeaa onkaan odottaa tekemättä mitään - odottaa vain Herraa, palvoa Häntä, sulkea silmänsä ja kuunnella...

 

Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle (Mt. 6: 6).

 

Jokainen Jeesuksen oma tarvitsee henkilökohtaisen suhteen Herransa kanssa. Suhdetta rakennetaan kaikkein parhaiten olemalla yhdessä rakastamansa henkilön kanssa. Suhde ei rakennu, jos tapaa toisen henkilön vain satunnaisesti tai silloin, kun silmät ovat jo puoliunessa nukkumaan mentäessä. Mitä itse ajattelisit, jos joku henkilö, joka sanoo rakastavansa sinua, antaisi sinulle aikaa viisi minuuttia päivässä ja kaiken muuan ajan touhuaisia muiden ihmisten ja harrastusten parissa? Nuo ovat kyllä kaikki hyviä asioita, mutta se mihin me aikamme käytämme, kertoo myös sen, mitä me arvostamme eniten.

 

Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua (Joh. 10: 27).

 

Mitä enemmän vietämme aikaa Herran yhteydessä, sen paremmin kuulemme hänen äänensä ja päinvastoin, mitä vähemmän aikaa vietämme Herran kanssa, sitä heikoimmin kuulemme Hänen äänensä.

Herra haluaa olla sinun kanssasi läheisessä suhteessa ja Hän kutsuu sinua kammioon rauhoittumaan, lepäämään ja kuuntelemaan.

 

HL 5.5.2019

20. tammi, 2019

Kuten olen joskus sanonut, niin ihan tervettä ihmistä ei olekaan, sillä jokaisella on jotain sisäisiä vammoja tai vaikeita asioita, joita on joutunut elämänsä aikana kohtaamaan eikä niiden kanssa ole välttämättä sinut edes vuosien päästä. Toiset ottavat elämäänsä sellaisen taktiikan, että niistä ei puhuta ja ne torjutaan omista ajatuksista pois mahdollisimman syvälle sieluun. Psykologia sanoo tähän, että jos jonkun asian väkisin kieltää ja käyttää paljon energiaa sen torjumiseen, niin sen varmemmin se asia nousee sieltä sielun syövereistä sitten, kun kieltäminen ei enää tehoa. Sitten, kun pato murtuu, niin se voikin murtua todella kovalla voimalla tehden pahaa jälkeä.

Asioista kannattaisi siis puhua ja purkaa sisintään aina. Jokaisen menneisyydessä voi olla asioita, joita on niiden tapahtumahetkellä hävennyt ja se häpeän verho on vanginnut sisimmän eikä siksi kehtaa puhua. Nyt on todella tärkeää ymmärtää yksi tärkeä hengellinen tosiasia: kun pystyt puhumaan tuosta vaikeasta ja mahdollisesti häpeää aiheuttavasta asiasta, häpeän muuri murtuu ja saat kokea vapautuksen! Mitä vähemmän sinulla on sisimmässäsi asioita, joita häpeät, sen vapaampi olet puhumaan ja toisin sanoin: mitä enemmän puhut asiat auki, niin sitä enemmän häpeän muuri murtuu eikä sielunvihollisella ole enää niissä asioissa otetta sinuun.

Taivaan Isä haluaa Pyhän Henkensä kautta eheyttää jokaista lastaan. Hän ei tee kuitenkaan mitään väkisin - siihen tarvitaan myös sinua. Vaikeista asioista puhuminen on aluksia vaikeaa, mutta se helpottuu ajan kanssa, kun huomaa, miten vapauttavaa se on. Aloita vaikeasta tapahtumasta puhuminen Herralle ja kerro, miltä sinusta tuntui ja mitä tunteita sinulle heräsi. Hän ymmärtää, Hän loduttaa ja Hän näyttää toivon ovea, mistä jatkat eteenpäin.

Seurakunta ei ole täynnä onnistuneita ja täydellisiä ihmisiä, jotka kaikki hymyilevät toisilleen "kaikki menee hyvin" -tervehdyksillä. Meidän pitäisi olla aitoja; jos on surua, niin silloin on surua tai jos on iloa, niin silloin näytetään sekin. Raamatun kehoitus on selkeä; kantakaa toinen toistenne kuormia! Tämä lause jo kertoo sen, että kuormia tulee ja menee ja niiden kantamisessa on tärkeää, että saamme tarvittaessa tukea ja toisaalta, kun itsellä ei ole välillä kuormaa, niin silloin tuen toisia.

Aitous ja rehellisyys ovat niitä tärkeitä ominaisuuksia, joita Jumalakin meiltä odottaa. On aivan ihanan rakentavaa ja eheyttävää kuunnella seurakunnassa sellaisia aitoja todistuksia, joissa on itkua ja naurua, mokia ja onnistumisia sekä kaiken keskellä Jumalan eheyttävän rakkauden voimaa ja armoa.

 20.1.19 HL

7. joulu, 2018

Jokainen suomalainen tietää, että meillä on vuosisatojen perinne kristinuskosta ja tätä taustaa vasten tuntuu uskomattomalta Vaasan kaupungin virkamiesten linjaukset, että päiväkodin joulujuhlaa ei saa viettää kirkossa!?! Meidän pitäisi olla ylpeitä omasta kulttuuristamme ja perimästämme eikä hävetä sitä muutamien ihmisten pelossa, jos vaikka ”joku loukkaantuu”. Valtavirta suomalaisia kunnioittaa kristillisiä arvoja ja haluaa kasvattaa lapsensa näiden arvojen pohjalta.

Olin muutama viikko sitten työmatkalla vieraassa kulttuurissa, missä minut sekä työkaverini vietiin heidän laatiman ohjelman mukaan kahteen budhalaisuuden temppeliin tutustumaan heidän kulttuuriinsa ja voin sanoa, että he eivät hävenneet yhtään. Siellä oli jopa sisäänpääsymaksut näihin temppeleihin. Meillä Suomessa pääsee sentään ilmaiseksi jokaiseen kirkkoon. Budhalaisuuden temppelissä vierailu ei vahingoittanut minua vaan päinvastoin tulin todella iloiseksi siitä, että asun Suomessa, meillä on kristinusko ja minä olen kristitty. Temppelissä ollessani tulikin mieleeni, että seuraavan kerran kun minulle tulee Suomeen kansainvälisiä vieraita, niin vien heidät tutustumaan pariin kirkkoon ja kenties johonkin kristilliseen ohjelmalliseen tilaisuuteenkin. Tämä on meidän kristillistä kulttuuria, enkä häpeä yhtään.

Onko todellakin tarkoitus, että me suomalaiset alamme miellyttämään kaikkia tänne muualta muuttaneita tai muuttavia ihmisiä ja joitakin marginaaliryhmiä sen tähden, että ”joku voi loukkaantua”? Maassa maan tavalla. Päiväkodin joulujuhlan viettäminen kirkossa muutaman joululaulun kera ei vahingoita ketään. Siellä voi kokea jopa uusia elämyksiä. Nyt pitäisi nostaa suomalaisuuden lippu korkealle ja pitää kiinni omasta taustastamme ja perimästämme sekä kulttuuristamme eli identiteetistämme – eikä hävetä yhtään!

 

4.12.2018 HL

10. kesä, 2018

Katsoin tässä eräänä päivänä ihan vahingossa youtubesta yhden videonpätkän, mikä jollakin tavalla innoitti otsikon mukaiseen pohdintaa. Minusta nimittäin alkoi tuntua siltä, että videolla puhunut henkilö oli tulen sammuttaja ja ihan antautunut sille asialle. Sitten aloinkin pohtia, minälaisia henkilöhahmoja mahtaakaan löytyä Raamatusta tästä aiheesta. Heitä löytyy kyllä sekä vanhasta että uudesta testamentista.

Vanhasta testamentista tulee nopeasti mieleen luvatun maan tiedustelijat, joista osa alkoi heti tiedusteluretken jälkeen valittaa, että emme me pysty valloittamaan sitä maata, kun siellä oli jättiläisiä ja varustetut kaupungin yms. Uudessa testamentissa fariseukset ja kirjanoppineet sen sijaan olivat todellisia tulen sammuttajia, jotka etsivät Jeesuksen opetuksesta ja toiminnasta vain vikoja ja virheitä, mistä voisivat häntä syyttää ja osoittaa sormella. Kirjanoppineita ja fariseuksia kiinnosti vain säännöt, rituaalit, ihmisten ihailu ja ensimmäiset sijat kutsuilla. He eivät välittäneet ihmisistä yksilöinä, heidän kivuistaan, säryistään tai murheistaan vaan ainoastaan omasta oikeaoppisuudestaan. Kun Jeesus paransi jonkun, niin nämä tulen sammuttajat olivat heti paikalla arvioimassa, oliko nyt oikea aika parantaa ja usein ei ollut - heidän mielestään. Jeesushan paransi usein sapattina, mikä ei ollut mitenkään hyväksyttävää vanhinten perinnäissääntöjen mukaan.

Jos pohditaan välillä nykyseurakuntaa; olemmeko me kiinni liikaa rituaaleissa, säännöissä ja aikatauluissa, ettei Jumalan henki pääse toimimaan niin kuin Hän tahtoisi. Jos saarna kestääkin vartin kauemmin, niin tuleeko jo kiukku päälle, että miksi saarnaaja ei osaa lopettaa ajoissa, kun TV:stäkin tulee se tietty ohjelma, jota pitää ehtiä katsomaan. Sitten voi käydä vielä niinkin, että joku joutuu ihan hurmoksiin ja jopa nauraa hengellisessä tilaisuudessa…? Eihän se nyt käy päinsä, sillä hengellisessä tilaisuudessahan pitää olla harras, arvokas ja pidättyväinen tunnelma, ettei vaan mene ylihengelliseksi ja lihalliseksi ilakoinniksi. Eikä mitään rukousjonojakaan tarvita, kun ne ovat vain niille epäonnistuneille uskoville. Tulen sammuttajien ajatusmaailmaan ei kerta kaikkiaan mahdu se, että uskova ihminen voi janota joka päivä Pyhän Hengen läsnäoloa ja kosketusta sekä mennä vaikka joka kokouksessa eteen rukoiltavaksi. Raamattu lupaa, että Hän täyttää janoavat sielut hyvyyksillään!

Paavali oli tulen sytyttäjä. Hän ei paennut haasteita, vaan laittoi itsensä likoon, kannusti ja tuki muita, innosti aloittelijoita ja meni itse etunenässä rohkeasti eteenpäin ollen toisille esikuvana. Hän ei rutinoitunut vaan oli avoin Pyhän Hengen tuomalle uudelle johdatukselle.

Herra tekee uutta tänään. Hän antaa tänään Pyhän Henkensä kautta uusia lahjoja, työmenetelmiä ja näkyjä! Tulee mieleeni Roomalaiskirje 12: 2 ”Muuttukaa mielenne uudistuksen kautta tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä otollista…” Meidän ei tule jäädä vanhoihin siunauksiin ja evankeliumin viemisen keinoihin, vaan esimerkiksi etsiä tämän ajan kanavia evankeliumin levittämiseen.

Tulen sammuttamisen taustalla voi olla pelko Pyhän Hengen toimintaa kohtaa tai kontrollin ja vallan halu. Jos henkilöllä ei ole itsellä kokemusta Pyhän Hengen työstä ja armolahjoista, ei hän ymmärrä hengen työtä. Jeesus sanoo Matteuksessa (22:29) ”Te eksytte koska ette tunne kirjoituksia ja Jumalan voimaa”. Tarvitaan siis sekä kirjoitusten tunteminen että Jumalan voiman tunteminen. Tulen sytyttäjät janoavat Jumalan voimaa, voitelua ja johdatusta. Heille ei riitä rauhallinen ja rutinoitunut uskonelämä vaan he haluavat nähdä, että Herra toimii, Hän pelastaa ja parantaa tänään samalla tavalla kuin yli 2000 vuotta sitten! Tulen sytyttämät eivät halua elää seisovassa vedessä, vaan he haluavat, että Pyhän Hengen virta pulppuaa heidän sisimmästään eteenpäin. Tulen sytyttämät janoavat nähdä uusia lampaita!

 HL 10.6.18