Ruustinnan Blogi

24. huhti, 2021

Pietari sanoo, että Loot oli hurskas mies (2. Piet. 2: 7-8). Kun perehtyy Lootin elämään tarkemmin, löytyy sieltä tiettyjä varoittavia esimerkkejä meille tämän ajan uskoville. Lootista kerrotaan 1. Moos. luvuissa 11-14 ja 19 sekä 5. Moos. 2:9. Uuden testamentin puolella mainintoja löytyy vielä Luuk. 17: 28-32.

Loot oli menettänyt nuorena isänsä, mutta hänelle oli hyvänä roolimallina setänsä Abraham, joka piti Lootista huolta ja ohjasi häntä. Loot asui Abrahamin tavoin ensin Kaldean Uurissa, mutta siirtyi Abrahamin kanssa Kanaanin maahan ja muutti lopulta syntiseen Sodoman kaupunkiin. Loot oli varakas ja menestyi liiketoimissaan kasvattaen lampaita ja karjaa. Hän toimi Sodomassa myös kaupungin hallintomiehenä, mikä osoittaa, että häntä ainakin alussa arvostettiin kaupungissa ja hän oli sisällä sen toiminnassa.

Sana Elämään -Kommentaariraamattu (2018, 29) esittää Lootista henkilökuvan, jossa korostuu Lootin heikkous tehdä päätöksiä. Lootilla oli tapana siirtää ratkaisuja ja valita loppujen lopuksi aina helpoin tie. Loot ajatteli valintatilanteissa aina ensin itseään, eikä myöskään pysynyt ajattelemaan tekojensa seurauksia. Päättämättömyys näyttäytyi hänen elämässään ajelehtimisena ilman selkärankaa, mikä johti hänet Sodomassa syvälle sen syntielämän hiljaiseen hyväksyntään.

Jumala ei tahdo, että uskova ajelehtii ilman selkärankaa, koska Hänellä on suunnitelma meille jokaiselle. Meidän jokaisen tehtävä on kirkastaa Kristusta elämällämme. Herra voi antaa jokaiselle selkärangan tehdä oikeita päätöksiä, kun asetumme Jumalan johdettavaksi ja kunnioitamme Hänen sanaansa. Jumala on kuitenkin armollinen, kun teemme parannusta, niin Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Hän antaa uuden mahdollisuuden ja siirtää meidän syntimme niin kauas kuin itä on lännestä.

Kun Abraham ja Loot tulivat Kanaanin maahan, niin Abraham antoi Lootille luvan valita, mihin Loot haluaisi asettua. Koska Loot oli hyvin itsekäs, hän ei kunnioittanut Abrahamia, joka oli hänen setänsä, vaan riensi valitsemaan parhaan maan itselleen. Jos Loot olisi kunnioittanut setäänsä, niin hän olisi kieltäytynyt valinnasta ja antanut Abrahamin valita ensin oma alueensa. Lootin valitsema maa-alue oli lähellä Sodomaa ja ajan saatossa hän liikkui aina vain lähemmäs tuota kaupunkia, kunnes hän lopulta muutti sinne asumaan. Tässä nousee meidän silmien eteen syntisen Sodoman houkutus nautintoihin, menestykseen ja helppoon elämään. Raja oli alkanut hämärtyä Jumalan palvelemisen ja synnin houkutusten välillä.

Harvoin ajattelemme tässä individualistisessa maailmanajassa, että meidän jokaisen teoilla on kauaskantoiset seuraukset meidän läheisille, ystäville ja mahdollisesti muillekin. Raamatun henkilöiden elämällä oli vielä kauaskantoisempia seurauksia kuten huomaamme. Kun Loot alkoi entistä enemmän hyväksyä Sodoman syntistä kulttuuria, niin hänen lapsensa tulivat myös siitä osalliseksi. Loot oli valmis heittämään jopa omat kaksi tytärtään kadulle kaupungin miesten raiskattavaksi. Tämä kertoo karua kieltään siitä, että Loot oli asunut heidän keskellään niin kauan ja myös mukautunut heidän elämäntyyliinsä, ettei enää kyennyt todistamaan Jumalasta eikä elämään Hänen sanansa mukaan. Raamattu kertoo, kuinka vähän myöhemmin hänen kaksi tytärtään syyllistyivät sukuruksaan Lootin kanssaan. Näistä insestisuhteista syntyi Mooab ja Ben-Ammi, joista tuli kaksi Israelin viholliskansaa (mooabilaiset ja ammonilaiset), joita Israel ei onnistunut kukistamaan ja sukulaisuuden vuoksi Jumala kielsi Moosesta hyökkäämästä niitä vastaan. Daavidin isoisoäiti Ruut, oli mooabilainen.

Käärme langetti ensimmäiset ihmiset (1. Moos. 3: 4-5) sanomalla heille: ”Ette te suinkaan kuole vaan Jumala tietää, että sinä päivänä jona te syötte siitä, teidän silmänne aukeavat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia niin että tiedätte hyvän ja pahan.” Tämä sama käärme houkutteli myös Lootia ja hänen perhettään ja houkuttelee myös meitä 2000-luvun uskovia. Miten vastustamme sitä? Meidän ainoa mahdollisuutemme on pitää lyhyet tilivälit Herran kanssa, tutkia hänen sanaansa päivin ja öin, rukoilla yksin ja yhdessä, kokoontua yhteen ylistämään Herraa ja saamaan sanan opetusta, ojentautua Jumalan sanan mukaan ja valvoa omaa tilaamme. Kun Pyhä Henki näyttää elämässämme jotain pois pantavaa, niin laitetaan se pois. Jeesus sanoo Matteus 5: 29-30:

”Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin. Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi menee helvettiin.”

 

24.4.2021 HL

17. huhti, 2021

Olen lukenut Abrahamin vaiheita 1 Mooseksen kirjassa ja pohtinut Jumalan ihmeellistä kutsua. Jumala kutsui Abrahamin, kun hän asui Kaldean Uurissa: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan..." Abrahamin piti lähteä uskossa luottaen Jumalaan ja Hänen kutsuunsa. Matka kesti pitkään ja siinä oli erilaisia pysähdyksiä, mutta Abraham oli uskollinen Herralle kaikissa koetuksissa ja pääsi perille.

Meillä tämän ajan uskiksilla on usein se näkemys, että kaiken pitää tapahtua heti tai viimeistään ensi viikolla ja jos vastausta ei tule pikapostissa, niin ei se ollutkaan Herrasta. Jumalan aikataulu on erilainen kuin meidän aikataulumme. Jumala ei ole luvannut Hänen seuraajilleen helppoa elämää vaan päinvastoin Jeesus sanoi, että monen ahdistuksen kautta teidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan. Jumalan kutsussa voi olla kypsymisaikoja (KR 2018, 28), jolloin näyttää siltä, että mitään ei tapahdu ja silloin saatamme epäillä, olemmeko ollenkaan enää Herran johdatuksessa. Näissä pysähdyksen ajoissa meidän tulee kuitenkin uskollisesti turvata Herraan ja luottaa hänen ajoitukseensa sekä toteuttaa Hänen tahtoaan, kunnes Hän ilmestyy.

Kun mietitään vielä Abrahaminen matkaa Kaldean Uurista Kanaanin maahan niin tulee mieleen kysymys, miten Abraham piti yllä läheistä suhdetta Jumalaan. Tarkkaavainen Raamatun lukija huomaa, että Abraham rakensi alttareita joka paikkaa matkan varrella ja rukoili sekä palvoi Herraa niiden äärellä. Hän piti läheistä yhteyttä Jumalan kanssa koko ajan, sillä hänen rakkautensa Jumalaan ei olisi muuten pysynyt palavana. Me emme tänä päivänä rakenna näkyviä alttareita, sillä me voimme rukoilla ja palvoa Herraa missä paikassa tahansa. Meillä on mahdollisuus tutkia Raamatun sanaa, jotta oppisimme tuntemaan Häntä ja Hänen tahtoaan vielä enemmän. Psalmien kirjassa (1: 2-3) annetaan kuvaus autuaasta henkilöstä, joka on mieltynyt Herran opetukseen ja tutkii sitä päivin ja öin. Sellainen henkilö on kuin vesipurojen ääreen istutettu puu, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu, ja kaikki, mitä hän tekee menestyy! Tässä on valtava lupaus meille jokaiselle. Otetaan tästä kiinni ja annetaan aikaamme enemmän Herran sanan tutkimiseen ja rukoukseen!

17.4.2021 HL

10. huhti, 2021

Korona-aika on koetellut meitä kaikkia monella tavalla. Julkisten tilaisuuksien väkimäärääkin on tässä vuoden aikana muutettu eri tahtiin. Kaikkein kipeintä meille on varmaan ollut juuri se, että tälläkään hetkellä emme voi kokoontua yhteen seurakunnan jumalanpalvelukseen vaan kokoontumisissa on ainakin Vaasan seudulla nyt 10 hengen max rajoitus.

Mitä tämä aika on meille opettanut? Mitä sen olisi pitänyt opettaa vai onko kaikki vain pelkkää sattumaa?

Jumala hallitsee maailmankaikkeutta ja Hänen kädessään on kaikki, mutta Hän ei lähdetä kuolemantauteja. Kun synti tuli ihmisten elämään, kuten luemme Raamatun ensimmäisiltä lehdiltä, niin silloin tulivat myös sairaudet synnin seurauksena.

Tässä kohtaa on hyvä pohtia Jobin elämää. Job oli nuhteeton Jumalan palvelija, mutta Jumala antoi sielunviholliselle luvan koskea Jobin elämään. Ensin Job menetti ison joukon läheisiään, sitten omaisuuttaan ja lopuksi Jumala antoi sieluviholliselle luvan koskettaa Jobin kehoa, jolloin hänelle tuli pahoja paiseita koko kehoon. Paiseet vuotivat ja Job kaapi saviastian sirulla itseään paiseiden eritteitä poistaakseen. Nyt on hyvä nähdä, että Jumala ei antanut Jobille paiseita vaan sielunvihollinen.

Jumala voi sallia meidän jokaisen elämään monenlaisia asioita, jotka eivät aina meitä miellytä. Olemme avosylin ottamassa vastaan kaikkia Jumalan siunauksia, mutta vaikeuksia emme tahtoisi - kuka tahtoisi! Emme ole vielä päässeet siihen tilanteeseen, missä Paavali sanoi, että hän on mielistynyt vaikeuksiin ja heikkouteen, jotta Jumalan voima asettuisi häneen.

Onneksi Herra tietää paremmin, mikä meille sopii ja miten hän meitä kasvattaa. Herran tiellä pätee sananlasku "joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee". Herraa sallii meille esim. vaikeita ihmissuhteita, jotta meidän luontomme hioutuisi Kristuksen kuvan kaltaisuuteen. Lihallinen ihminen on kuriton, ei asetu johdettavaksi ja on lihallista itseään täynnä loukkaantuen pienistä asioista ja etsien koko ajan oman lihan tyydytystä. Tämä ei ole se luonto, johon Raamattu meitä kutsuu kasvamaan: ...hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämieisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. (Gal. 5: 22.)

Luuletteko, että nämä hengen hedelmät kasvavat uskovassa halleluja-kukkuloilla? Eivät kasva. Hengen hedelmät kasvavat kovassa kuumuudessa silloin, kun Herra sallii meille vaikeuksia ja niiden kautta ahdistuksia. Käytännön elämässä punnitaan aina jokaisen hengellisyys ja ensimmäinen koetinkivi on oma perhe ja sen jälkeen seurakunta sekä työpaikka.

Uskon, että tässä pandemian aikana meidän tulisi kaikkien Jeesukseen Kristukseen uskovien etsiä Hänen läheisyyttä, rukoilla ja lukea sanaa. Herra haluaa kohdata jokaista lastaan ja vahvistaa. Hän haluaa puhua sanansa kautta ja johdattaa eteenpäin. Meidän ei tarvitse pelätä mitään, jos olemme ja elämme Kristuksessa!

10.4.2021 HL

 

9. kesä, 2020

Eilen tuli postissa ICEJ:n lehti Sana Jerusalemista, jossa Jani Salokangas, Suomen osaston toiminnanjohtaja, kirjoittaa Tanskan Raamattuseuran uudesta raamatunkäännöksestä uskomattomia asioita.

"Tämä uusi käännös näyttää pyyhkivän kanssallisen Israelin kokonaan pois Raamatusta, varsinkin Uudesta testamentista." (Salokangas)

Kyseessa on suorastaan Raamatun vääristäminen ja senrusoiminen kuten myös ICEJ:n Tanskan osaston johtaja kirjoittaa artikkelissa. Artikkelissa kerrotaan ja annetaan esimerkkejä siitä, miten käännöksestä on poistettu kirjaimellisesti Israel ja muutettu joksikin muuksi. Otetaan artikkelista muutama esimerkki:

Ps. 12:4: "Katso, Hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku..."

Raamattu 2020: "HÄn, joka pitää meistä kaikista huolta, ei torku eikä nuku..."

Room. 9:4: "Ovat israelilaisia..."

Raamattu 2020: "Ovat juutalaisia..."

Room. 11:26: "Ja niin kaikki Israel on pelstuva"

Raamattu 2020: "Ja niin kaikki juutalaiset ovat pelastuva"

 

Tanskan Raamattuseura on siis kirjaimellisesti poistanut Israelin nimen Raamatusta, kirjoittaa Salokangas. Uuden testamentin käännöksessa on enää yksi kohta, missä Israel on mainittu ja noin 60 kertaa sana on poistettu.

Tanskan Raamattuseuran selitys tälle käännökselle on seuraava: "...tavoitteena on tehdä Raamatusta entistä helppolukuisempi sellaisille, jotka lukevat Raamattua ensimmäistä kertaa ilman aiempaa taustaa...tavoitteena on antaa uusille lukijoille mahdollisuus kokea Jumalan rakkauden sanaa ymmärrettävällä tavalla." 

Salokangas kirjottaa myös muista käännöksen ongelmista kuten mm. synnin ja armon sanojen muokkaamisesta "ymmärrettävämmäksi".

Jumalan asettama liitto Abrahamin kanssa on Raamatun sanan mukaan ikuinen. Paavali käyttää Roomalaiskirjeessä tämän asian selittämiseen kolme lukua. Jumala ei muutu ja Hän pitää liittonsa!

Tätä uutta käännöstä ei ole vielä hyväksytty käyttöön Tanskan evankelisluterilaisessa kirkossa, joten RUKOILLAAN että niin ei tapahdu ja tämä käännös hävitetään!

Armahda Herra!

 

9.6.2020 HL

2. tammi, 2020

"Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa."(Hebr. 12: 5-6).

 

Tässä on aika vakavaa tekstiä Jumalan kasvatusmetodeista. Tämä kohta on kuitenkin hyvin tärkeä meille jokaiselle, jotka huudamme avuksi Herra nimeä, sillä tässä kuvataan sitä suhdetta, joka Isällä on lapsiinsa. Hän ohjaa, johdattaa, ja kaitsee sekä ohjaa oikealle tielle ja kurittaa, jos on aihetta. 

Meistä jokainen muistaa varmaan kouluajat ja mahdolliset opettajan kuritukset, jos olit tehnyt jotain väärää. Minä olin yhteen aikaan aika mahdoton koulussa ja jouduin istumaan jälkkäriäkin, koska olin lintsannut tunneilta ja väärentänyt isäni allekirjoituksen poissaolovihkoon. Se oli sitä murrosiän aikaa, kun en vielä tuntenut Herraa. Ikävältä se tuntui jäädä kiinni väärennöksestä ja saada siitä rangaistus. Totuus on kuitenkin aina parempi kuin valhe.

Jumala tietää aina totuuden ja hän haluaa, että me elämme totuudessa. Totuuden tunnustaminen on tärkeää, koska vain sitä kautta voimme eheytyä valheesta ja tunnustaa Jumalalle totuus. Totuus vapauttaa! Totuuden puhuminen jälkeen tulee hyvä olo, kun ei tarvitse salata mitään. Vaikka totuuden puhumisen seuraukset olisivat mitä vain, niin totuuden puhumisen tulee olla Jumalaan uskovan ihmisen ensimmäinen asenne; haluan aina puhua totuutta, koska Pyhä Henki yhtyy vain totuuteen!

Itse koen Jumalan kurittamisen aina varoituksena; nyt pitää pysähtyä ja miettiä, mitä tuli tehtyä tai jätettyä tekemättä. Pysähtyminen on hyvin tärkeää tässä kiireisessä maailmassa. Kun pysähtyy jonkin asian äärelle ja pyytää Herra puhu minulle, niin Hän kyllä puhuu. Hän antaa Pyhän Hengen näyttää, mikä olisi Jumalan mielen mukainen suunta, tapa toimia tai reagoida.

Tämä on tärkein asia, mikä pitää muistaa: Kurittaminen on rakkautta! Jos Hän ei meitä kurittäisi, niin se olisi välinpitämättömyyttä. Sama pätee meidän omiin lapsiimme, sillä haluamme suojelle heitä, antaa heille viisaita neuvoja ja varjella heitä elämän haaksirikoilta, sydänsuruilta, konkurssilta, jne. Kuinka paljoa enemmän Jumala rakastaa meitä kuin me koskaan pystymme vajavaisella rakkaudellamme rakastamaan lapsiamme, puolisoamme tai toisia ihmisiä. Hän on antanut oman Poikansa meidän jokaisen edestä risitille! Hän haluaa vielä meidän kotiin, mutta matkalla on monta karikkoa, laaksoa ja kukkulaa, joissa Hän ohjaa meitä välttämään vaaroja ja etenemään eteenpäin.

Isä antaa meidän kyllä epäonnistua, tehdä virheitä ja kokea syviäkin "konkursseja" elämässämme. Olen sanonut meidän omille lapsille, että jokaisen pitää tehdä omat virheensä ihan itse vaikka annankin äitinä neuvoja ja ohjaan heitä välttämään erilaisia haitallisia asioita. Me annamme vanhempina lastemme kuitenkin tehdä myös virheitä, koska virheiden kautta jokaisella on mahdollisuus oppia, ja niin tekee myös meidän taivallinen Isämme. Hän ei siis aina estä meitä, kun olemme itsepäisesti  menossa väärään suuntaan, vaan Hän antaa meidän mennä ja kaatua, koska usein se "kantapään kautta" opittu asia menee paremmin perille.

Siunausta viikkoosi!

HL 2.1.20