16. joulu, 2017

Hedelmästä puu tunnetaan

Raamatussa on hyvin koruttomasti kerrottu, että jokaisen meidän elämä näyttää sen, mitä tekoa me olemme. Ei saata huono puu tuottaa hyvää hedelmää ja toisaalta hyvä puu ei tuota huonoa hedelmää. (Mt. 7: 17-19) Jokaisen elämässä tulee esille joko hyvää tai huonoa hedelmää, josta meidät tunnistetaan: ”…sillä hedelmästä puu tunnetaan”. (Mt. 12: 33)

 

Galatalaiskirjeessä kerrotaan Hengen hedelmästä (Gal. 5:22), joka sisältää seuraavat ominaisuudet: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, ja itsensähillitseminen. Niin kuin huomaatte, nämä kaikki ovat ihmisen käyttäytymistä, miten hän toimii suhteessa muihin ihmisiin. Hedelmä on yksikössä, sillä näistä muodostuu yksi Hengen hedelmä. Efesolaiskirjeessä (5:8) lisätään vielä käsite valkeuden hedelmä, mihin kuuluu kaikkinainen hyvyys, vanhurskaus ja totuus.

 

Koska uskova ihminen on valkeudessa, niin hänen pitäisi tuottaa valkeuden hedelmää, ei pimeyden. Pimeydessä oleva ihminen ei halua tekojaan julki, koska ne ovat pimeydessä tehtyjä, eivätkä ne kestä päivän valoa, eli totuutta. Valkeudessa elävän ihmisen ei tarvitse hävetä mitään tekoaan, koska hän on tehnyt teot valkeudessa ja elää totuudessa, ei valheessa. Kun ihminen tulee Jeesuksen luo, tunnustaa syntinsä ja ilmaisee halunsa lähteä seuraamaan Herraa, niin hän saa syntinsä anteeksi ja Herra Jeesus Kristus tulee asumaan ihmiseen. Ihmisen ei kuitenkaan tule tässä vaiheessa täydelliseksi eikä tule sitä koskaan maanpäällisen elämänsä aikana ja siksi meitä kehoitetaan kilvoittelemaan ja valvomaan (esim. Mt. 24:42). 1 Pietarin kirjassa 5 ja jakeessa 8 sanotaan: ”Olkaa raittiin, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.” Taistelu on siis koko ajan menossa niin kauan, kun pääsemme kirkkauteen!

 

Ihminen voi tulla uskoon missä iässä vaan, mutta eniten ihmisiä tulee uskoon alle 30 vuotiaana. Harva löytää Jeesuksen vielä vanhana. Kun mietitään esimerkiksi kahden tyyppisiä ihmisiä, niitä jotka ovat rypeneet syvällä synnin syövereissä ja sitten tulleet uskoon tai henkilöä, joka on elänyt hyvin siivosyntistä elämää eikä ole mitään suurempia syntejä itselleen kerännyt, niin näiden henkilöiden kasvu uskossa voi olla hyvin erilainen. Kun lähdetään pohtimaan uskoon tulleen ihmisen entistä elämää, jossa on voinut esimerkiksi 30-50 vuotta kasvaa pimeydessä kieroon ja elää valheessa, niin hänen kohdallaan kasvu totuuteen, suoruuteen ja rehellisyyteen voi ottaa enemmän aikaa ja tuskaa, kuin henkilöllä, joka on jo kotonaan oppinut elämän tiettyjen sääntöjen ja ohjeiden mukaan sekä ottamaan vastuuta elämästään.

 

Jokaisen lähtökohta on siis erilainen, silloin kun ihmiset tulevat uskoon ja tästä johtuu osaltaan se, että toisilla menee aikaa enemmän perusasioissa kasvamiseen, kuin toisilla. Intokaan ei ole aina hyödyksi, jos ei ole taitoa (Sl. 19:2). Jumala haluaa kasvattaa meitä ja tavoitteena on eheytyä entisen elämän vammoista ja kasvaa Raamatun osoittamaan suuntaan sellaiseksi astiaksi, jota Hän voi käyttää. Jumalan työpöydälle suostuminen on tärkeää ja se, että tunnistaa Pyhän Hengen valossa itsessään kasvun alueita, tunnustaa ne alueet ja rukoilee niiden alueiden kasvun puolesta. Jos ihminen ei esim. tunnusta itselleen, että hänellä on taipumusta liioitella, niin hän ei pääse kasvun tielle. Vain tunnustaminen, tahto muuttua ja käytännössä muutokseen sitoutuminen, voi viedä ihmisen kasvuun ja muutokseen.

 

Missä Hengen hedelmä mitataan?

Kasvun alueita ovat oma perhe, miten siellä Hengen hedelmä näkyy. Timoteus sanoo (1. Tim. 5:8): ” Jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.” Tämä on kovaa tekstiä, mutta ihan aiheellista, sillä jos henkilö ei vastaa omasta perheestään, niin hän on kieltänyt uskonsa. Usko vie meitä aina vastuullisuuteen, ei vastuuttomuuteen. Vastuullinen ihminen kantaa vastuunsa perheessä, seurakunnassa, työpaikalla ja missä tahansa hän toimiikin.

 

Oma talous on yksi kriittinen alue: miten käytät varasi, onko kukkarossa aina ”matti”, hoidatko kymmenykset Herralle. Talouteen kuuluu kaikki rahan käyttö, miten vastuullisesti käsittelet rahaa. Raamatussa nousee selkeästi esille, että joka on vähimmässä väärä, on paljossakin väärä ja joka on vähimmässä uskollinen, on paljossakin uskollinen (Lk. 16: 10). Jokaisen pitää tarkata itseään ja pyrkiä olemaan vähässä uskollinen, koska sitä kautta voit tulla uskolliseksi myös paljossa. Suurpiirteisille ihmisille tämä on tosi kova koulu, mutta ei mahdoton! Seuraavassa Luukkaan jakeessa (16:11) sanotaankin erittäin tärkeä mittari; ”…jos te ette siis ole uskollisia väärässä mammonassa, kuka teille uskoo sitä, mikä oikeata on?” Jumala ei voi uskoa taivaallisia aarteita henkilölle, joka ei ole uskollinen maallisissa asioissa. Korkeaveisu 2: 15 sanotaan: ”Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa.”  Tämä jae kehoittaa meitä ottamaan kiinni kaikki pienet asiat, mitkä saattavat langettaa meidät ja saada paljon pahaa aikaan.

 

Kun pohditaan siis uskovan ihmisen hedelmää, mikä näkyy muille, niin siihen hedelmän piiriin kuuluvat kaikki elämän osa-alueet, miten uskollisesti niissä toimii ja mitä niistä tulee näkyviin. Jos esimerkiksi työpaikalla lintsaa töistä tai teet jotakin muuta asiaankuulumatonta, niin hedelmä ei ole hyvää. Töistä lintsaaminen, töistä liian aikaisin lähteminen tai töistä myöhästyminen ovat itse asiassa työnantajalta varastamista. Toisilla uskovilla on valitettavasti huono maine työpaikalla, mikä on häpeä Herran seurakunnalle. Raamattu sanoo, tehkää kaikki niin kuin Herralle eikä ihmisille (Kol. 3: 23). Kun me teemme maallisen työmme kuin Herralle, niin annamme silloin parhaamme ja jälki on kiitettävää! Olen ollut vajaat 20 vuotta esimiehenä kuntasektorilla ja sinä aikana jouduin ottamaan puhutteluun myös tunnustavia uskovia, koska työn jälki ei vastannut laatuvaatimuksia.

 

Seurakunnassa Hengen hedelmä mitataan sillä, miten pystyy asettumaan johdettavaksi. Jumala on asettanut auktoriteetit ja johtamisen sekä seurakuntaan että yhteiskuntaan. Apostolit valitsivat jokaiselle perustamalleen seurakunnalle vanhimmat johtamaan seurakuntaa (Apt. 14: 23). Paavali jätti Tiituksen Kreetaan sitä varten, että Tiitus asettaisi joka kaupunkiin vanhimmat, joiden kriteereistä Paavali myös antoi tarkat ohjeet Tiitus 1: 6-9.Tässä kohdassa käy hyvin ilmi se, että vanhimmat ovat seurakunnan kaitsijoita eli johtajia, joilla on vastuu seurakunnasta Jumalan edessä.

 

Jos pohditaan sanaa vanhin, niin tämä sana jo kertoo siitä, että henkilö on kauan vaeltanut Herran kanssa tuulessa ja tuiskussa. Tim 1: 3-13…seurakunnan katsijaksi ei saa valita äsken kääntynyttä, ettei hän paisuisi ja lankeaisi sielunvihollisen ansaan. Hebrealaiskirjeessä 13: 17 kehoitetaan seurakuntalaisia olemaan kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen. Samassa yhteydessä pyydetään seurakuntalaisia rukoilemaan vanhimpien edestään!

 

Seurakunnassa johdettavaksi asettuminen ei tarkoita alistumista vaan tietoista päätöstä, että minä kunnioitan Jumalan asettamaa Raamatullista johtamisjärjestelmää ja vapaaehtoisesti sekä nöyryydessä asetun johdettavaksi ja olen halukas olemaan kuuliainen johtajille. Uskovat, jotka eivät kykene asettumaan johdettaviksi, ovat kierteleviä kapinoitsijoita, joille mikään seurakunta ei kelpaa, koska mistään ei löydy täydellistä seurakuntaa. He kuljeksivat kokouksista toiseen, seurakunnasta toiseen ja arvostelevat toimintaa itse kuitenkaan olematta missään seurakunnassa vastuussa mistään. Surullista. He eivät ole nöyrtyneet Jumalan sanan auktoriteetin alle vaan ovat asettuneet ylpeydessään Jumalan sanan yläpuolelle.

 

Ystävä rakas, pohdi itseksesi, minkälainen hedelmä sinun elämästäsi näykyy ulospäin. Jos olet rehellinen, niin Pyhä Henki voi sinulle avata sellaisia elämäsi osa-alueita, joissa sinä voit vielä kasvaa.

HL 16.12.17