10. kesä, 2018

Oletko sammuttaja vai sytyttäjä?

Katsoin tässä eräänä päivänä ihan vahingossa youtubesta yhden videonpätkän, mikä jollakin tavalla innoitti otsikon mukaiseen pohdintaa. Minusta nimittäin alkoi tuntua siltä, että videolla puhunut henkilö oli tulen sammuttaja ja ihan antautunut sille asialle. Sitten aloinkin pohtia, minälaisia henkilöhahmoja mahtaakaan löytyä Raamatusta tästä aiheesta. Heitä löytyy kyllä sekä vanhasta että uudesta testamentista.

Vanhasta testamentista tulee nopeasti mieleen luvatun maan tiedustelijat, joista osa alkoi heti tiedusteluretken jälkeen valittaa, että emme me pysty valloittamaan sitä maata, kun siellä oli jättiläisiä ja varustetut kaupungin yms. Uudessa testamentissa fariseukset ja kirjanoppineet sen sijaan olivat todellisia tulen sammuttajia, jotka etsivät Jeesuksen opetuksesta ja toiminnasta vain vikoja ja virheitä, mistä voisivat häntä syyttää ja osoittaa sormella. Kirjanoppineita ja fariseuksia kiinnosti vain säännöt, rituaalit, ihmisten ihailu ja ensimmäiset sijat kutsuilla. He eivät välittäneet ihmisistä yksilöinä, heidän kivuistaan, säryistään tai murheistaan vaan ainoastaan omasta oikeaoppisuudestaan. Kun Jeesus paransi jonkun, niin nämä tulen sammuttajat olivat heti paikalla arvioimassa, oliko nyt oikea aika parantaa ja usein ei ollut - heidän mielestään. Jeesushan paransi usein sapattina, mikä ei ollut mitenkään hyväksyttävää vanhinten perinnäissääntöjen mukaan.

Jos pohditaan välillä nykyseurakuntaa; olemmeko me kiinni liikaa rituaaleissa, säännöissä ja aikatauluissa, ettei Jumalan henki pääse toimimaan niin kuin Hän tahtoisi. Jos saarna kestääkin vartin kauemmin, niin tuleeko jo kiukku päälle, että miksi saarnaaja ei osaa lopettaa ajoissa, kun TV:stäkin tulee se tietty ohjelma, jota pitää ehtiä katsomaan. Sitten voi käydä vielä niinkin, että joku joutuu ihan hurmoksiin ja jopa nauraa hengellisessä tilaisuudessa…? Eihän se nyt käy päinsä, sillä hengellisessä tilaisuudessahan pitää olla harras, arvokas ja pidättyväinen tunnelma, ettei vaan mene ylihengelliseksi ja lihalliseksi ilakoinniksi. Eikä mitään rukousjonojakaan tarvita, kun ne ovat vain niille epäonnistuneille uskoville. Tulen sammuttajien ajatusmaailmaan ei kerta kaikkiaan mahdu se, että uskova ihminen voi janota joka päivä Pyhän Hengen läsnäoloa ja kosketusta sekä mennä vaikka joka kokouksessa eteen rukoiltavaksi. Raamattu lupaa, että Hän täyttää janoavat sielut hyvyyksillään!

Paavali oli tulen sytyttäjä. Hän ei paennut haasteita, vaan laittoi itsensä likoon, kannusti ja tuki muita, innosti aloittelijoita ja meni itse etunenässä rohkeasti eteenpäin ollen toisille esikuvana. Hän ei rutinoitunut vaan oli avoin Pyhän Hengen tuomalle uudelle johdatukselle.

Herra tekee uutta tänään. Hän antaa tänään Pyhän Henkensä kautta uusia lahjoja, työmenetelmiä ja näkyjä! Tulee mieleeni Roomalaiskirje 12: 2 ”Muuttukaa mielenne uudistuksen kautta tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä otollista…” Meidän ei tule jäädä vanhoihin siunauksiin ja evankeliumin viemisen keinoihin, vaan esimerkiksi etsiä tämän ajan kanavia evankeliumin levittämiseen.

Tulen sammuttamisen taustalla voi olla pelko Pyhän Hengen toimintaa kohtaa tai kontrollin ja vallan halu. Jos henkilöllä ei ole itsellä kokemusta Pyhän Hengen työstä ja armolahjoista, ei hän ymmärrä hengen työtä. Jeesus sanoo Matteuksessa (22:29) ”Te eksytte koska ette tunne kirjoituksia ja Jumalan voimaa”. Tarvitaan siis sekä kirjoitusten tunteminen että Jumalan voiman tunteminen. Tulen sytyttäjät janoavat Jumalan voimaa, voitelua ja johdatusta. Heille ei riitä rauhallinen ja rutinoitunut uskonelämä vaan he haluavat nähdä, että Herra toimii, Hän pelastaa ja parantaa tänään samalla tavalla kuin yli 2000 vuotta sitten! Tulen sytyttämät eivät halua elää seisovassa vedessä, vaan he haluavat, että Pyhän Hengen virta pulppuaa heidän sisimmästään eteenpäin. Tulen sytyttämät janoavat nähdä uusia lampaita!

 HL 10.6.18