2. tammi, 2020

Kuritus ei tunnu aina hyvältä

"Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa."(Hebr. 12: 5-6).

 

Tässä on aika vakavaa tekstiä Jumalan kasvatusmetodeista. Tämä kohta on kuitenkin hyvin tärkeä meille jokaiselle, jotka huudamme avuksi Herra nimeä, sillä tässä kuvataan sitä suhdetta, joka Isällä on lapsiinsa. Hän ohjaa, johdattaa, ja kaitsee sekä ohjaa oikealle tielle ja kurittaa, jos on aihetta. 

Meistä jokainen muistaa varmaan kouluajat ja mahdolliset opettajan kuritukset, jos olit tehnyt jotain väärää. Minä olin yhteen aikaan aika mahdoton koulussa ja jouduin istumaan jälkkäriäkin, koska olin lintsannut tunneilta ja väärentänyt isäni allekirjoituksen poissaolovihkoon. Se oli sitä murrosiän aikaa, kun en vielä tuntenut Herraa. Ikävältä se tuntui jäädä kiinni väärennöksestä ja saada siitä rangaistus. Totuus on kuitenkin aina parempi kuin valhe.

Jumala tietää aina totuuden ja hän haluaa, että me elämme totuudessa. Totuuden tunnustaminen on tärkeää, koska vain sitä kautta voimme eheytyä valheesta ja tunnustaa Jumalalle totuus. Totuus vapauttaa! Totuuden puhuminen jälkeen tulee hyvä olo, kun ei tarvitse salata mitään. Vaikka totuuden puhumisen seuraukset olisivat mitä vain, niin totuuden puhumisen tulee olla Jumalaan uskovan ihmisen ensimmäinen asenne; haluan aina puhua totuutta, koska Pyhä Henki yhtyy vain totuuteen!

Itse koen Jumalan kurittamisen aina varoituksena; nyt pitää pysähtyä ja miettiä, mitä tuli tehtyä tai jätettyä tekemättä. Pysähtyminen on hyvin tärkeää tässä kiireisessä maailmassa. Kun pysähtyy jonkin asian äärelle ja pyytää Herra puhu minulle, niin Hän kyllä puhuu. Hän antaa Pyhän Hengen näyttää, mikä olisi Jumalan mielen mukainen suunta, tapa toimia tai reagoida.

Tämä on tärkein asia, mikä pitää muistaa: Kurittaminen on rakkautta! Jos Hän ei meitä kurittäisi, niin se olisi välinpitämättömyyttä. Sama pätee meidän omiin lapsiimme, sillä haluamme suojelle heitä, antaa heille viisaita neuvoja ja varjella heitä elämän haaksirikoilta, sydänsuruilta, konkurssilta, jne. Kuinka paljoa enemmän Jumala rakastaa meitä kuin me koskaan pystymme vajavaisella rakkaudellamme rakastamaan lapsiamme, puolisoamme tai toisia ihmisiä. Hän on antanut oman Poikansa meidän jokaisen edestä risitille! Hän haluaa vielä meidän kotiin, mutta matkalla on monta karikkoa, laaksoa ja kukkulaa, joissa Hän ohjaa meitä välttämään vaaroja ja etenemään eteenpäin.

Isä antaa meidän kyllä epäonnistua, tehdä virheitä ja kokea syviäkin "konkursseja" elämässämme. Olen sanonut meidän omille lapsille, että jokaisen pitää tehdä omat virheensä ihan itse vaikka annankin äitinä neuvoja ja ohjaan heitä välttämään erilaisia haitallisia asioita. Me annamme vanhempina lastemme kuitenkin tehdä myös virheitä, koska virheiden kautta jokaisella on mahdollisuus oppia, ja niin tekee myös meidän taivallinen Isämme. Hän ei siis aina estä meitä, kun olemme itsepäisesti  menossa väärään suuntaan, vaan Hän antaa meidän mennä ja kaatua, koska usein se "kantapään kautta" opittu asia menee paremmin perille.

Siunausta viikkoosi!

HL 2.1.20