18. heinä, 2021

Yksin kotonaan uskovat - kohta entisiä uskovia

Solmin tässä yhtenä päivänä uuden tuttavuuden ja kun sitten vietimme aikaa yhdessä, niin kävikin ilmi, että me molemmat olemme uskossa. Mikä iloinen yllätys! Keskustelimme kaikenlaisista uskonasioista ja elämänkulusta sekä -haasteista. Löysimme muutamia yhteisiä tuttaviakin matkan varrelta. Kysyin häneltä, missä seurakunnassa käyt tällä hetkellä, johon hän vastasi, että ”en tällä hetkellä missään, mutta luen kyllä Raamattua”.

Aloin pohtimaan, paljonko meillä Suomen maassa on uskovia, jotka eivät käy missään, mutta lukevat kyllä Raamattua. Tulin vähän surulliseksi, koska Raamattu sanoo, että yksinäisen puun on vaikea palaa ja sana kehoittaa meitä käymään säännöllisesti sanan kuulossa ja sitoutumaan seurakuntaan:

 

”…älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.” (Heb. 10: 25)

 

Olen ollut hengellisessä työssä mukana vajaat 50 vuotta ja viimeisten 20 vuoden aikana on itsenään kotona uskovaisten joukot lisääntyneet. Kotona yksin uskovat ovat kaikkein vaarallisimmassa asemassa, koska uskovien yhteys puuttuu ja sanan lukeminenkin jää pois ajan kanssa, kun elämän täyttävät muut mielenkiintoisemmat asiat. Kotonaan yksin uskovien usko hiipuu auttamattomasti ilman uskovien yhteyttä ja sehän onkin paholaisen perimmäinen tarkoitus.

Muistui mieleeni eräs tapahtuma vuosia sitten. Sain sähköpostia vanhalta ystävältä, jonka olin aikoinaan johdattanut uskoon. Hän purki minulle sydäntään sähköpostissa ja syytti Jumalaakin siitä, että hänen avioliittonsa oli kariutunut. Kysyin häneltä, että missä seurakunnassa olette siellä omassa kaupungissanne nyt viimeiset vuodet käyneet. Hän vastasi, että eivät ole vuosiin käyneet missään. Vastasin hänelle, että Jumalaa on nyt turha syyttää mistään, jos te itse olette jääneet pois seurakunnasta.

Kuinka paljon onkaan uskovien joukossa näitä nuoria pareja, jotka ensin rukoilevat into piukassa puolisoa ja sitten kun se saadaan ja tehdään lapsia, niin sitten jätetään Herran palveleminen, kun saatiin mitä haluttiin. Olen nähnyt näitä. Tässä ihan väkisinkin tulee mieleen kysymys, palvelenko Herraa sen takia, että saan Jumalalta asioita lihani tyydytykseen vai palvelenko Häntä sen tehden, että Hän on Jumala.

Seurakunta on turvapaikka, jossa lampaat saavat tervettä opetusta ja vastuutehtäviä sekä kasvavat sitä kautta uskossa ja palvelemisessa. Mikään meidän elämässämme ei saisi viedä uskovaa pois seurakunnan yhteydestä, koska silloin on heikoilla ja sielunvihollinen käyttää kyllä sen tilaisuuden hyväkseen. Tämä ystäväni, jolle tuli avioero, sai armon tehdä parannuksen. Avioliitto oli kuitenkin mennyt, mutta Herra antoi uudistumisen armon.

Onko sinun aika nyt tehdä parannusta ja uudistaa matkaliittosi Herran kanssa? Uudistumiseen tarvitaan sinun askeleesi lähestyä Herraa!

HL 18.7.2021