Ruustinnan Blogi

2. joulu, 2017

Toisessa Mooksen kirjassa esitetään kymmen käskyä, jotka Jumala antoi Israelin kansalle Mooseksen kautta. Seitsemän käskyä kymmenestä alkaa käskysanalla "Älä...". Viimeisenä käskynä annettiin tämä: "Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa" (2 Moos. 20: 17). Viidennessä Mooksen kirjassa lisätään tuohon listaan "Älä himoitse...hänen peltoansa..." (Moos. 5: 21).

 

Edellä kuvatut kohdat voitaisiin kääntää tämän päivän kielelle seuraavasti: Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa tai miestä, älä hänen kotiapulaistaan, lastenhoitajaansa, autoansa, mopoansa tai pyöräänsä, kesämökkiään tai ulkomaan asuntoaan, äläkä puutarhaansa. Kaikissa käskyissä on mielenkintoista se, että niistä puuttuu sellaisia kateutta aiheuttavia asioita, joita nykyään ilmenee nimittäin osaamisen ja ulkonäön sekä sosiaalisen aseman kadehtiminen. Ihminenhän voi itse asiassa kadehtia ja himoita ihan kaikkea, mitä toisella on, mutta itsellä ei. Suomalainen sananlasku sanoo, että kateus vie kaikki kalatkin vedestä, eikä kukaan ole niin kade kuin kalamies.

 

Himo ja kateus ovat hyvin lähellä toisiaan käsitteellisesti ja niiden erottaminen toisistaan on haastavaa. Nykysuomen sanakirjan (1966) mukaan kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on.  Kateellinen kadehtii, vaikkei toisen onni olekaan itseltä pois ja rakastaa sitä, mitä muilla on. (Aviisi 16/2001.) Himo liitetään nykypäivänä enemmän seksuaaliseen himoitsemiseen, mutta Raamatussa himo liittyy kaikkeen toisen oman himoitsemiseen. 

 

Miksi ihmisellä on taipumus kadehtia ja himoita?  Jo ensimmäinen ihminen kadehti ja kateuden kohde oli Jumala, sillä ihminen halusi "niin kuin Jumala" tietämään hyvän ja pahan. Syntiin lankeaminen on, syy miksi miellä on taipumus kadehtia ja himoita toisen omaa: Tämä asia pitää jokaisen uskovan tiedostaa ja sen jälkeen vastustaa kaikkia sellaisia ajatuksia, joissa tulee esille kadehtiminen tai himoitseminen. "Olkaa siis Jumalalle alamaiset: mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee" (Jaak. 4: 7).

 

Toisen oman himoitseminen ja kadehtiminen voi johtaa katkeruuteen, kapinaan, napinaan ja tottelemattomuuteen Jumalaa kohtaan. Napinasta ja kapinasta on muutama vaarallinen esimerkki 2. Mooseksen kirjassa (15: 24, 16:2, 16:41) ja Joosuan kirjassa (9:18). 1. Samuelinkirjassa 15:23 sanotaan, että niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Vakavia syntejä, joista jokainen joutuu tilille Jumalan edessä. Ei turhaan Raamtussa sanota, että "Yli kaiken varjeltavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee" (Sl. 4: 23).

 

Ensimmäisessä Timoteuksen kirjeessa 6:6 sanotaan: "Suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa". Jos haluamme vaeltaa Jumalan tiellä, niin tyytyväisyys on jumalisuuden kanssa  vahva ase vihollista vastaan. Tyytyväisyyttä voi harjoitella jokapäiväisessä elämässä ja tyytyväistä asennetta voi myös pyytää Jumalalta. Tyytyväisyyttä voi harjoitella kiittämällä Herraa kaikesta omassa elämässään. Kiitollisuus liittyy tyytyväisyyteen: "Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettajaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluissa, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne" (Kol. 3: 16).

2.12.2017 HL

 

4. elo, 2017

Kun ihminen tulee uskoon, ottaa Jeesuksen Kristuksen omaksi Vapahtajakseen, niin ihminen siirtyy pimeydestä valkeuteen, pimeyden lapsesta Jumalan lapseksi. Tämä on suurin ihme, mitä koskaan voi tapahtua kenellekään! (Joh. 3: 16) Uskoontulo on maanmerkki, josta alkaa matka uuteen elämään. Matka päättyy eräänä päivänä, kun uskova ihminen ylittää ikuisuuden rajan. Matka on siis alkanut jokaisella, joka on ottanut Jeesuksen Kristuksen Vapahtajakseen.

Uskoontulossa ihminen tunnustaa syntinsä ja halunsa tehdä parannuksen sekä ilmaisee halunsa seurata Jeesusta. Parannuksen teko tarkoittaa vanhan johtajan hylkäämistä ja uuden johtajan seuraamista. Ennen sielunvihollinen johdatti ihmistä, mutta henkilökohtaisen uskoontulon jälkeen Jeesus haluaa johdattaa ihmistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihmisestä tulisi synnitön! Vapautettu ihminen valvoo omaa tilaansa, eikä anna synnille sijaa elämässään. Jos hän tekee syntiä, niin hän pyytää heti anteeksi Herralta ja tekee parannuksen.

Raamatun sanonta, ”synnin orja”, tarkoittaa sitä (Joh. 8: 34), että ennen uskoontuloa ihminen harjoitti jatkuvasti syntiä tavalla ja toisella, mutta kun Jeesus vapauttaa synnin siteestä, ihminen ei enää harjoita entisiä syntejään vaan valvoo itseään. Pyhä Henki muistuttaa, jos hän lankeaa johonkin syntiin ja kehottaa aina tekemään parannuksen ja seuraamaan Jeesusta. Uskova ihminen on siis edelleen vajavainen, mutta hän on ottanut elämäänsä vastaan armon.

Raamatun mukaan henki ja liha ovat toistensa vihollisia; henki janoaa taivaallisia ja liha etsii maallista tyydytystä himoilleen. Mitä enemmän Raamatun sana ja Pyhän Hengen osallisuus saavat sijaa uskovan ihmisen sydämessä, sitä enemmän uskovan on mahdollista muuttua. Minkälaisiksi me muutumme, mikä on meidän tavoitteemme? Raamatun mukaan meidän tulisi muuttua Kristuksen kaltaisuuteen! Paavalin kirjeessä Galatalaisille (4: 19) sanotaan ”…kunnes Kristus saa muotoa teissä…”.

On hyvä muistaa, että liha ei koskaan pyhity (Room. 3: 20) ja tästä johtuu se, että meillä jokaisella tulee olemaan koko elämän pituinen taistelu lihaa vastaan…”Sillä jo te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman, mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää” (Room. 8: 12)!

Jos olet ottanut Jeesuksen elämäsi Herraksi, olet matkalla pelastukseen. Jumala on siirtänyt sinut pimeydestä valkeuteen, kun olet tullut uskoon, mutta lopullinen pelastus on totta sitten, kun olet perillä taivaassa. Tämä totuus innostakoon meitä jokaista valvomaan omaa tilaamme ja tekemään päivittäin parannusta, jotta eräänä päivänä pääsisimme perille! Raamattu ei turhaan kehoita ”…valvokaa ja rukoilkaa…”

4.8.17 HL

16. maalis, 2017

Demokratialla tarkoitetaan kansanvaltaa, mikä suomalaisessa järjestelmässä tarkoittaa edustuksellista kansanvaltaa, missä suomalaiset valitsevat kuntavaaleilla jäsenet kuntien valtuustoihin ja eduskuntavaaleilla kansanedustajat eduskuntaan. Demokraattinen päätöksenteko on yksinkertaisimmillaan sitä, että äänivaltaiset äänestävät jostakin asiasta ja se vaihtoehto, mikä saa eniten ääniä, vaikka yhdenkin äänen enemmän kuin muuta vaihtoehdot, voittaa.

Niin kauniilta kuin tämä demokratia tuntuukin, niin siihen liittyy aina kuitenkin myös manipuloinnin mahdollisuutta, sillä ennen äänestystä voivat jonkun tietyn vaihtoehdon edustaja kiertää maat ja mannut puhuen ihmisiä ympäri asian puolesta ja kääntää joka ainoan kiven, jotta oma ehdotus saisi kannatusta. Kun tähän sitten vielä lisätään suoranainen tietämättömyys ja valehtelu, niin lopputulos on vähintäänkin arveluttava. Tässä ympäripuhumisessa vedotaan ihmisten tunteisiin, järkeen ja ties mihin muuhunkin. Amerikkalaisesta järjestelmästä olemme juuri saaneet jokainen voimakkaan kokemuksen tämän suhteen, mikä ei varmasti ihan heti meiltä unohdu. Kristillinen seurakunta on Jumalakeskeinen, Kristuskeskeinen, ei demokraattinen Raamatun antaman kuvan mukaan.

Kun puhutaan kristillisestä seurakunnasta, niin heti alkuun on sanottava, että Uudessa testamentissa ei ole yhtään kohtaa, missä seurakunta tai vanhimmisto olisi demokraattisesti äänestänyt ja sen perusteella tehty päätöksiä. Uudessa testamentissa heitettiin kyllä arpaa ja rukoiltiin, että ”…Herra, sinä, joka kaikkien sydämet tunnet, osoita, kummanko näistä kahdesta sinä olet valinnut…” (Apt. 1: 24). Tässä oli tilanne, missä Juudaksen paikalle apostolien joukkoon oli asetettu ehdolle kaksi henkilöä, ja heistä heitettiin arpaa.

Apostolit valitsivat jokaiselle perustamalleen seurakunnalle vanhimmat johtamaan seurakuntaa (Apt. 14: 23). Paavali jätti Tiituksen Kreetaan sitä varten, että Tiitus asettaisi joka kaupunkiin vanhimmat, joiden kriteereistä Paavali myös antoi tarkat ohjeet Tiitus 1: 6-9.Tässä kohdassa käy hyvin ilmi se, että vanhimmat ovat seurakunnan kaitsijoita eli johtajia, joilla on vastuu seurakunnasta Jumalan edessä. Hebrealaiskirjeessä 13: 17 kehoitetaan seurakuntalaisia olemaan kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen. Samassa yhteydessä pyydetään seurakuntalaisia rukoilemaan vanhimpien edestään!

Jos pohditaan sanaa, vanhin, niin tämä sana jo kertoo siitä, että henkilö on kauan vaeltanut Herran kanssa tuulessa ja tuiskussa….Tim 1: 3-13…seurakunnan katsijaksi ei saa valita äskenkääntynyttä ettei hän paisuisi ja lankeaisi…

Vanhimmilla on vastuu seurakuntalaisista ja siitä ketkä palvelevat ja missä he palvelevat. Ketään ei saa ottaa liian nopeasti liian suureen vastuuseen, koska silloin on suuri vaara paisua ja langeta vihollisen ansaan.

Raamatun ilmoituksen mukaan siis seurakuntaa johtaa vanhimmat, kaitsijat, joiden on tehtävä tili Jumalalle. Koska emme ole demokraattisessa mallissa vaan teokratiassa, Kristuskeskeisyydessä, niin vanhimmat ovat vastuussa seurakunnasta, sen missiosta, visiosta, toiminnasta, seurakuntalaisista, jne. Mikä on seurakuntalaisten tehtävä?  Rukoilla vanhimmiston puolesta, olla kuuliaisia ja totella (Hebr. 13:17).

Demokraattisessa järjestelmässä on aina olemassa oppositio, joka haukkuu vallassa olevia puolueita esim. eduskunnassa ja myös kunnallispolitiikassa. Kristuskeskeisessä seurakunnassa ei saa olla näin!Kristuskeskeisessä seurakunnassa kaikki ovat samassa veneessä ja samalla puolella sekä taistelevat saman uskon puolesta!

Tähän kohtaan sopii mahdottoman hyvin tämä raamatunlause: Room. 12:2älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta!

Vaikka me toimimme jokainen työssä ollessamme tämän maailman järjestelmän mukaan, niin me emme saa tuoda sitä seurakuntaan! Seurakunnassa lähdetään Raamatun ohjeen mukaan siitä, että Jumala puhuu vanhimmille ja näyttää mistä mennään ja minne mennään. Vanhimmistossa ei äänestetä vaan rukoillaan niin kauan, että kaikki ovat samaa mieltä. Vanhimmisto voi antaa seurakunnan johtajalle viimeisen sanan tiettyihin asioihin ja tämä osoittaa suurta luottamusta johtajuutta kohtaan.

Seurakuntalaiset eivät siis taistele vanhimmistoa vastaan vaan vanhimmiston puolesta ja yhdessä vanhimmiston kanssa! Seurakuntalaisilla on suuri vastuu rukoilla! Seurakunta ei ole kenenkään yhden henkilön show vaan kaikkien yhteinen työ.

Vanhimmisto valitsee seurakuntaan ihmisiä erilaisiin tehtäviin sen mukaan, miten seurakuntalaiset ovat osoittaneet uskollisuutta, intoa, Pyhän Hengen lahjoja, ja yleensä hengellistä kasvamista. Raamattu sanoo Mt. 25: 23 …vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. 

2 Kor. 10: 18…se ei ole koetuksen kestävä, joka itse itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee.

 

29. joulu, 2016

Mitä tai ketä meidän pitäisi kunnioittaa, kenelle olla kuuliainen ja alamainen?

Seuraavassa muutamia Raamatunkohtia pohdittavaksi:

-          Isä, Poika ja Pyhä Henki

* Joh. 5:23 Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on Hänet lähettänyt.

* Sananl. 3:9 Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta, niin sinun jyväaittasi täyttyvät runsaudella ja viini pursuu sinun kuurnistasi.

* Jaakob 4: 7 ” Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee”

* 1 Sam. 15: 22 ” Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva. Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta.”

 

-          isä ja äiti

* 2. Moos. 20:12 ja 5. Moos. 5:16 Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra sinun Jumalasi sinulle antaa.

 

-          esivalta, esimies

* Room. 13: 1-2 ”Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat. Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion.”

* Tiitus 3: 11 ”Muistuta heitä olemaan hallituksille ja esivalloille alamaiset, kuuliaiset, kaikkiin hyviin tekoihin valmiit.”

* 1 Piet. 2: 13 ”Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle Herran tähden, niin hyvin kuninkaalle, joka on ylin, kuin käskynhaltijoille, jotka hän on lähettänyt pahaa tekeville rangaistukseksi, mutta hyvää tekeville kiitokseksi…”

*  1. Piet. 2: 18 ”Palvelijat, olkaa kaikella pelolla isännillenne alamaiset, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan nurjillekin. Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien.”

 

-          seurakunnan johtaja ja vanhimmat

* Hebr. 13: 17 ”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sen ilolla eikä huokaillen, sillä se ei ole teille hyödyllistä.”

 

-          kaikki ihmiset

* 1 Piet. 2:17 Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta